TimoUotila1 Elämän tragikomediaa

Berliinin EM-kisojen upein ja noloin hetki

  • Kuva 1: Seiväshypyn ME-mies Renaud Lavillenie Ranskasta onnittelee lämpimästi voittajaansa Armand Duplantisia.
    Kuva 1: Seiväshypyn ME-mies Renaud Lavillenie Ranskasta onnittelee lämpimästi voittajaansa Armand Duplantisia.
  • Kuva 2: Norjan 17-vuotias Jacob Ingebrigtsen voitti Paavo Nurmen malliin.
    Kuva 2: Norjan 17-vuotias Jacob Ingebrigtsen voitti Paavo Nurmen malliin.
  • Kuva 3: Suomen pikaviestijoukkue otti finaalipaikan hyvällä onnella ja urheilupomojen kyynerpäätaktiikalla. Finaalissa syntyi hieno Suomen ennätys.
    Kuva 3: Suomen pikaviestijoukkue otti finaalipaikan hyvällä onnella ja urheilupomojen kyynerpäätaktiikalla. Finaalissa syntyi hieno Suomen ennätys.

# Mikä oli Berliinin yleisurheilun Euroopan mestaruuskisojen hienoin hetki? Sehän oli seiväshypyn päätös, jolloin Ruotsin vain 18-vuotias nuorten MM- ja EM-kultamitalisti Armand Duplantis otti sensaatiomaisesti EM-kultaa ja ranskalainen ME-mies Renaud Lavillenie ryhtyi halailemaan Duplantisia ja osallistumaan hänen riemujuhlaansa, vaikka oli itse kokenut karvaan pettymyksen. (Kuva 1)

   Sellaista on reilu urheiluhenki. Duplantis ei ryhtynyt enää jatkamaan kilpailua, vaikka hän oli ylittänyt roimasti korkeuden 605. Hän ehkä ei halunnut tuottaa Lavillenielle vielä suurempaa kolausta riistämällä häneltä maailmanennätyksen.

   Kun seurasi suomalaisten suhtautumista seiväshypyn ruotsalaiseen ihmemieheen, tuli välillä mieleen meikäläinen sanonta: Kyllä ne omat tappiot kestää – mutta ei ruotsalaisten menestystä.

# Huikea hetki koettiin myös lauantai-iltana, jolloin norjalaiset veljekset ottivat kaksoisvoiton 5 000 metrillä. Voittajalla on ikää vain 17 vuotta. Kaiken huikeuden huipuksi hän oli päivää aikaisemmin voittanut 1 500 metrin juoksun. Mieleen tulivat suomalaisten juhlat samalla stadionilla vuoden 1936 olympialaisten vitosella ja kympillä.

   Norjan Ingebrigtsenin kolme veljestä olivat puheenaiheena koko Berliinin EM-kisojen ajan. Kukaan tuskin kuitenkaan arvasi, että kisoista tulisi vasta 17-vuotiaan Jakob Ingebrigtsenin riemujuhla. (Kuva 2)

   Suomalaisten tulisi osallistua norjalaisjuoksijoiden juhliin yhtä upeasti ja lämpimästi kuin ranskalainen seipään kuningas onnitteli nuorta ruotsalaista voittajaansa. Ingebrigtsenin pojat eivät vie hiukkaakaan Ilmari Salmisen ja Gunnar Höckertin kunniasta. Pikemminkin päinvastoin.   

 

# Näistä loistavista kisoista tuli Suomen kannalta kaikkien aikojen suurin pettymys. Mitaleja ei tippunut Suomen laariin yhden yhtäkään. Parhaaksi saavutukseksi näytti jäävän keihään Antti Ruuskasen kuudes sija. Suomen pikaviestijoukkuekin putosi jatkosta.

   Mutta sitten seurasi kisojen noloin tapahtumasarja. Turkkilaiset vihjasivat Suomen urheilupomoille, että puolalainen sprintteri oli juossut viestissä ratalinjan päällä. Suomi esitti protestin. Pitkähkön harkinnan jälkeen tuli päätös: Puolan juoksu hylättiin. Se avasi Suomelle tien pikaviestin finaaliin. Siellä sitten Suomen joukkue hankki maalleen toisen 6. sijan juoksemalla 38,92. (Kuva 3)

   Tuota loistavaa juoksua hehkutettiin televisiossa. Tuollainen protestoimisen avulla hankittu finaalipaikka tuntuu kyllä nololta, epäreilulta ja epäurheilijamaiselta. Sitä paitsi toinenkin joukkue diskattiin finaalista, Saksa kaatui ja tshekit jättivät juoksun juoksematta erään kilpailijan jalkakrampin vuoksi. Suomen finaalipaikka ja 6. sija oli siis todellinen onnenkantamoinen ja epätoivoisen joukkuuenjohdon keplottelun tulos. Jotenkin hävettää, kun muistelee tuota tapahtumasarjaa.

   Mutta kaikki kunnia Suomen pikaviestijoukkueelle, joka hoiti tehtävänsä loistavasti ja teki finaalissa uuden Suomen ennätyksen.

 

# Mitä tästä kaikesta opimme? Sen, että urheilu ei ole nationalismia eikä vallankaan sodankäyntiä. Se on eräänlaista kulttuuria ja kansainvälistä kanssakäymistä. Ihailemmehan Tolstoitakin, vaikka hän on venäläinen, ja Schubertia, vaikka hän tulee samasta maasta kuin Hitler. Ruotsalainen seiväshyppääjä ja norjalainen kestävyysjuoksija ovat melkein meikäläisiä, koska tulevat täältä yhteisestä demokraattisesta kansalaisyhteiskuntien Pohjolasta, josta myös Paavo Nurmi oli kotoisin.

 

Kuva 1: Seiväshypyn ME-mies Renaud Lavillenie Ranskasta onnittelee lämpimästi voittajaansa Armand Duplantisia. 

Kuva 2: Norjan 17-vuotias Jacob Ingebrigtsen voitti Paavo Nurmen malliin. 

Kuva 3: Suomen pikaviestijoukkue otti finaalipaikan hyvällä onnella ja urheilupomojen kyynerpäätaktiikalla. Finaalissa syntyi hieno Suomen ennätys. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Nolottaakohan ruotsalaisia yhtään, että maan väreissä kultamitalin voittanut Duplantis osaa vain muutaman sanan ruotsia? Amerikassa asuva kun on.

Miksi muuten suomalaiset mieskävelijät osallistuvat viidenkympin kisaan, kun onnistuvat kävelemään yhtä poikkeusta lukuunottamatta vain 20-30 kilometriä. Eikä tämä ollut ainoa kerta arvokisoissa. Ihme että he onnistuvat niissä kilpailuissa joissa alittavat kisoihin oikeuttavan aikarajan. Ylivalmistautumista itse kisoissa?

Ruuskanen teki keihäässä lähtökohdat huomioiden miehen työn, samoin Topi Raitanen esteissä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tuure Piittinen, #2.
Tuo seiväshyppytähti ja Euroopan mestari Duplantis on todellakin kaksoiskansalainen. Hän siis ehkä voisi edustaa myös Yhdysvaltoja. Saapa nähdä, kumman maan riveissä hänet nähdään seuraavissa olympialaisissa.

Tässä nähdään, että tärkeää ei ole maa vaan urheilijan osaaminen ja jaksaminen. Yleisurheilu on yksilöurheilua - paitsi viestijuoksu. Viestijuoksussa on noin neljä kertaa helpompi päästä mitaleille kuin yksilöjuoksuissa, koska viesteihin jokainen maa saa lähettää vain yhden joukkueen, vaikka loistavia juoksijoita olisi miten paljon.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

"For all Olympic sprint and hurdle events, runners must remain within their pre-assigned lanes, which measure 1.22 meters (4 feet) wide, from start to finish."

Ei tenniksessäkään hyväksytä lyöntiä, joka on melkein rajalla... Mitä varten ne säännöt ovat, ellei noudatettaviksi?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juho Joensuu, #3.
Säännöt ovat olemassa tietenkin, jotta niitä noudatettaisiin. Siitä olen samaa mieltä. Mutta noloa tuossa on minusta se, että protestin teki Suomi, jolla oli oma lehmä ojassa.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Tavallaan protestin teki Turkki. Jos he kerran huomasivat sääntörikkeen, yhtä lailla heidän tehtävänsä olisi ollut saattaa se tuomariston tarkasteluun. Ilmeisesti yleisurheilussa sitten on tapana, että protestin tekee nimenomaan se, joka on häviämässä sääntörikkeen takia. Ne, joille asialla ei ole vaikutusta, eivät puutu asiaan.
JK. En tunne tuon tanssin koreografiaa riittävän hyvin...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #5

Juho Joensuu, #5.
Oikealta tuntuisi sellainen järjestely, että riippumattomat tuomarit ratkaisisivat tällaiset rikkomukset ilman että osallistujien pitäisi puuttua tilanteeseen.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Yle Puheessa Lindgren & Sihvonen puhuvat hiukan näistä samoista asioista. Olen pelkkänä korvana. Areenasta voi kuunnella vielä jälkikäteen.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Urheilun periaatteet ovat muuttuneet oleellisesti vaikkapa vuodesta 1936, jolloin suomalaiset juoksijat ja keihäänheittäjät loistivat Berliinin olympialaisissa. Silloin kilpailijat olivat ns. amatöörejä, joiden ei sopinut ottaa korvausta eli palkkaa suorituksistaan. Tuo tuntuu nykyään aivan absurdilta.

Nyt useat menestyksekkäimmät urheilijat saavat ruhtinaalisia palkkioita ja maksavat veronsa paratiisimaihin - jos sinnekään. Mitä järkeä on siis enää laskea eri maiden mitalitilastoja? Berliinin seivästhypyn EM-voittaja on kaiken lisäksi Ruotsin ja Yhdysvaltain kaksoiskansalainen, joka ilmeisesti voi edustaa kumpaa maata sattuu haluamaan - tai kummasta tulee suurempia bonuksia.

Jalkapallon johtaviin sarjajoukkueisiin ostetaan pelaajia aivan valtioiden rajoista riippumatta. Kuitenkin katselemme noita otteluja suurin joukoin ja innokkaasti hehkuttaen.

Vaikka siis ammattiurheilu on kulkenut rahan voimalla omille teilleen, urheilua toki tarvitaan ainakin kansanterveyden ylläpitoon. Siihen tarvitaan rahaa, vaikka se ei välttämättä tuota Euroopan mestaruuksia.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Urheiluministeri Sampo Terho Sinisistä on huolissaan Suomen huonosta EM-menestyksestä. Hän järjestää palaverin asiasta. Urheilulla on poliittistakin merkitystä. Nyt paine kohdistuu Sinisiin, joilla riittää kyllä muitakin huolia.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Sinisten on tietysti hankittava näkyvyyttä kaikin tavoin. Kun korjaustarpeita yleisurheilussa kiistämättä on, kannattaa asia nostaa esille niin näyttävästi kuin mahdollista.

Terhon kannalta tilanne on siinä mielessä hyvä, että huonosta menestyksestä voi syyttää edeltäjiä. Mikäli EM-kisat olisivat olleet menestys, se olisi tietysti ollut nykyisen ministerin ansiota. Tällaisessa asiassa ei ministerin kannalta huonoa vaihtoehtoa ole olemassa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tuure Piittinen, #10.
Totta on, että taktisesti Sampo Terholla on tässä tilanteessa vain voitettavaa. Jos Suomi voittaa Ruotsin lähiaikojen yleisurheilumaaottelussa, Terho voi toivoa vievänsä Siniset vaalimenestykseen. Jos tulee tappio, Terho voi sanoa, että häntä tarvitaan vaalien jälkeenkin panemaan suomalainen yleisurheilu järjestykseen...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Ei meidän suomalaisten kannata murehtia muka huonosta urheilumenestyksestä. Meitähän on vain vajaa promille maailman asukkaista. Eihän sellaiselta pohjalta voi rohmuta kovin monta mitalia.
Hiukan kyllä kieltämättä harmittaa, että saksalaiset ovat keksineet meidän viimeisen toivomme keihäänheiton. Ja joku virolainenkin hakkaa suomalaiset jopa vasemmalla kädellä. Mutta onhan meillä jääkiekko, jota ei sentään vielä pelata Keniassa - niin ja sitten pesäpallo...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Onneksi Suomelle on alkanut nyttemmin tippua mitaleja Berliinin parayleisurheilun EM-kisoista Berliinistä. Hienoa!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Nyttemmin on tullut ilmi nolo tapaus, kun Berliinin parayleisurheilijat on määrätty maksamaan kallis matkansa, ellei tule mitalia. Tämä on karmea esimerkki siitä, miten urheilussa ratkaisevat vain mitalit, kansanterveydestä viis.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Huono urheilumenestys ei ole poliitikoillekaan yhdentekevä asia. Sinisten Sampo Terho tuntee urheiluministerinä velvollisuudekseen tehdä jotain. Hänen ehdotuksestaan valtio varautuu pääomittamaan perustettavaa olympiarahastoa enintään 20 miljoonalla eurolla. Jos tämä toimenpide tuottaa suurkisamitaleja, se tapahtuu vasta seuraavan hallituksen aikana silloisen ministerin riemuksi.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset