TimoUotila1 Elämän tragikomediaa

Tummat voittavat Pekingissä kaikki juoksut – ja keihäänkin!

# Keskiviikkona 26.8. puolen päivän jälkeen ryhdyin katsomaan televisiosta jatkosodan loppuvaiheessa valmistunutta vakoiluelokuvaa, Yrjö Nortan ohjaamaa Hiipivää vaaraa (1944). Siinä kerrotaan suomalaiskenraalin kehittämästä kaukotykistä, jonka tekniset tiedot varastetaan. Tuota välirauhan aikoihin valmistunutta varsin onnistunutta jännityselokuvaa ei aiheensa vuoksi voitu näyttää neuvostokaudella ja suomettuneessa Suomessa.  Kenties nyt Ukrainan kriisin aikoina se taas tuntuu ”sopivalta”. Siksi se tuntui erityisen kiinnostavalta.                  

   Samaan aikaan kakkoskanavalta tuli lähetys Pekingistä yleisurheilun MM-kisoista. Kuuntelin samalla nappikuulokkeilla radiota. Radio antoi tietoa kymmenkunta sekuntia tv-kuvan edellä. Silloin saatoin vaihtaa elokuvasta keihäänheittoon. Menossa oli nimittäin MM-kisojen ainoa kilpailu, jossa Suomella on minkäänlaisia mitalimahdollisuuksia. Mutta sitten tuli tumma mies Egyptistä, joku Ihab Abdelrahman El Sayed, joka heitti vähän liian pitkälle. Ja pian sen jälkeen  jykevä musta mies Keniasta, joku Julius Yego, paiskasi aivan hirvittävän kaaren, pitkälti yli 92 metriä.

   Noiden kahden ihmeheiton jälkeen saa olla tyytyväinen, että Tero Pitkämäki selvisi pronssille ja Antti Ruuskanen viidenneksi. Kummankin kannoilla oli muutama kilpakumppani. Tässä oli näiden kisojen suomalainen mitali- ja pistesaalis. On pieni ihme, jos saamme jotain enemmän.

   Näyttää siltä, että näissä Pekingin MM-kisoissa yksikään valkoihoinen mies ei voita yhtäkään juoksulajia. Ennen luultiin, että mustat saattavat voittaa pikamatkoja mutta kestävyysmatkoilla voittajia ovat paavonurmet ja lassevirenit. Kuitenkin jo parin vuosikymmenen ajan itäafrikkalaiset ovat hallinneet suvereenisti pitkiä matkoja maratonia myöten.

   Nyt siis kenialainen ja pohjoisafrikkalainen muslimi voivat viedä meiltä jopa keihäänheiton kirkkaimmat mitalit. Ja nämä uudet keihään mitalimiehet tulevat alueelta, josta kansalaiset pyrkivät salakuljettajien vaarallisilla paateilla hädissään Välimeren yli Eurooppaan. Monessa Afrikan maassa asiat ovat vähintään yhtä sekaisin kuin Suomessa vuonna 1918.

   Jo on aikoihin eletty.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Yego tekee hienoa työtä ravistellessaan seuraavia rotukäsityksiä. Puuttuva afrikkalainen heittokäsi onkin ylivertainen, kun päätä muita lyhyempi pätkä onkin ykskaks aivan ylivoimainen. Ilta-Sanomissa oli hieno artikkeli olosuhteista, joissa hän on kasvanut maailman parhaaksi. Ja esteistä, jotka jarruttavat afrikkalaisten kenttälajiurheilijoiden laajempaa esiinmarssia.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Mikael Jaakkola, #1.
Olisiko siis niin, että vaikeat olosuhteet tekevät ihmisistä urheilumestareita? Olihan Suomessa tosiaan käyty karmea vuoden 1918 kansalaissota aikoina, jolloin Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi juoksivat "Suomea maailmankartalle".

Afrikkalaiset siis pyrkivät nykyään joukolla Eurooppaan. Sata vuotta sitten suomalaiset pyrkivät joukolla Amerikkaan. Siellähän Ville Ritolakin hommaili rakennuksilla vuosikymmeniä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Raadollisempi selitys on tietenkin sitten se, että maat, joiden pitää nostaa itseään köyhyydestä maailman valokeilaan, ottavat vauraampia maita suurempia riskejä menestyäkseen. Vauraus/ köyhyyskään ei ole ainoa aspekti, kun muistelee kuinka itä ja länsi ottivat kylmän sodan aikoihin mittaa toisistaan myös urheilukentillä. Kemisteille oli kysyntää.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Siltähän se näyttää. Mainitsemassani artikkelissa avattiin, miten afrikkalaisista maista on tullut lähinnä juoksijoita tähän asti. Koska juoksemaan on kenen tahansa ollut helppo lähteä, kun ei ole kenttiä eikä välineitä. Tilanne epäilemättä muuttuu ajan saatossa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Mikael Jaakkola, #3.
Juoksemista tosiaan voi harjoittaa vain avaamalla oven ja painumalle polulle. Itä-Afrikassa on lisäksi ylänköjä, joilla juoksemalla voi saada terveellistä lisärasitusta.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Yego on muuten aivan ilmiömäinen urheilija. Kahden melko huono heiton jälkeen hän sai pienen vinkin valmentajalta ja onnistui implementoimaan sen heti seuraavalla heitolla 92.7-metriseksi. Semmoinen on aivan huimaa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Yego heitti keihään kaksi senttimetriä (2 cm) pitemmälle kuin vuoden 1969 maailmanennätysmies Jorma Kinnunen. Jos nettitietoihin on uskomista, miehet ovat keskenään samanmittaiset, 175 cm. Huippuheittäjän ei siis tarvitse olla valkoihoinen enempää kuin pitkäraajainenkaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Saattaa olla, että näissä yleisurheilulajeissa tarvitaan keihään ja kentän lisäksi jonkinlainen valmentaja. Yegolla taitaa olla jonkinlainen!

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Heh joo. Yllä mainittu Jorma Kinnunen oli aktiiviuransa jälkeen Seppo Hovisen valmentaja. Muistan yhden kisan, jossa Sepolta sujui pari kierrosta alakanttiin. Ennen seuraavaa heittoa valmentaja huusi miehen korvaan: Nyt, Seppo, heität ihan helvetin pitkälle!

Näin tapahtui.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Sitten Seppo tuli Turkuun ja hänestä ja minusta otettiin kuva paikallislehteen kuvatekstillä: "Seppo Hovinen valmentaa Pyrkivän nuorta keihäskaartia". Sen kuvan oton verran valmensikin. Eikä heittänyt enää kovin helvetin pitkälle. Silloin puhuttiin, että hän kangisti itsensä liialla raudalla. Sama puhe alkaa varmaan nyt, kun rautaa tuskin nähnyt Yego onkin ykskaks omassa luokassaan. Itse olen tästä jo monta vuotta sitten avautunut muistaakseni Rädyn palstalla - etten usko että kaikille sopii olla äärimmäisen vahva punttituloksiltaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #10

Mikael Jaakkola, #10.
Harmi kun emme pääse enää kysymään neuvoa Rautavaaran Tapsalta. Hän kehitti itsensä huipulle laulajana, näyttelijänä, keihäänheittäjänä ja jousiampujana. Hän pärjäsi hienosti kaikessa mihin vain ryhtyi.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jari-Pekka Vuorela, #9.
Toivottavasti valmentajat saavat suomalaisista keihäänheittäjistä jatkuvasti irti MM-mitaliheittoja. Tämä laji on nimittäin lähes ainoa, jossa olemme lähellä maailman huippua - jos ei oteta huomioon pesäpalloa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Suomi on kautta vuosikymmenten ollut aivan uskomaton keihäsmaa, josta keskikastin kaveritkin olisivat "aivan heittämällä" - sanonta tällä kertaa luonnollisessa käytössä - päässeet maailmalla mihin tahansa maajoukkueeseen. Yhdeksänkympin ukkoja, tosin vanhalla keihäsmallilla, oli maakunnissa suorastaan vilisemällä!

Eikä unohdeta naisiakaan. Heli Rantanen osallistui v. 1996 Atlantan olympialaisiin, joissa joukkuetoveri Seppo Räty tsemppasi häntä alkuvoimaisesti sanoin "heitä niin että kusi lentää!" No, vähintään keihäs lensi, vaikka valmentaja Leo Pusa hillitsi Heliä, ettei tämä ainakaan ensi suorituksellaan yrittäisi halkaista koko kenttää. Muistaakseni Rantanen otti kultaa nimenomaan avauskierroksen heitolla.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Nyt on noussut esiin pari valkoisen rodun toivoa: naisten 200 m:llä vaalea valkyyria Dafne Schippers ja miesten lyhyissä aidoissa Shubenkov.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Olli Väisälä, #14.
Nuo olivat tosiaankin ne poikkeukset, jotka vahvistavat säännön afrikkalaistaustaisten ylivoimasta kaikissa juoksulajeissa. On myös erikoista, että Kenia ja Jamaika nousivat mitalitilaston kärkeen ohi USA:n Vielä Etiopiakin on sijalla 5.

On myös erikoista, että afroeurooppalaiset kahmivat myös juoksulajien mitaleja Euroopan yleisurheilumestaruuskilpailuissa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Mitä sinä niiltä toivot, joululahjoja vai?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ai sen voi nähdä noinkin? Jopa venäläisvoitto tuntuu siis hyvältä, kun sen ottaa valkoinen mies! Kokonaisuutena Venäjän kisamenestys romahti aiempiin vuosiin verrattuna, enkä tunne sääliä itänaapuria kohtaan. Schippers on naistyyppinä sellainen, että haluaisin juosta häntä karkuun, mutta mitäpä se auttaisi?

Ja miesten keihäsvaltikka Välimeren eteläpuolella... siinä meillä on sulattelemista.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Joku tummemman puoleinen kerran kun kävi täällä kiinnitti huomiota ihmisten fyysiseen jäykkyyteen. Että kävelläkin tikutetaan kuin olisi seiväs nielty. Lähempänä päiväntasaajaa liikutaan letkeämmin. Rennosti ja elastisesti. Ehkä se on siinä tuo urheilunkin olemus lopulta. S´on menoa kenttälajienkin kanssa sitten. Hyvä että joku Schippers vähän edes pyristelee vastaan. Voi olla tietty että Alankomaissa on keksitty hyvät lääkkeet, ihmekös tuo olisi.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kaikissa huippusuorituksissa on myös geneettinen puoli.
Yritän esittää kuvaannollisella tavalla: Afrikassa syntyi jossakin ajassa tuhat eri geneettistä ryhmää.

Yksi niistä muutti Eurooppaan. Täällä tästä kehittyi tuhat eurooppalaista geneettistä ryhmää. Siinä on meidän geneettinen vaihtelumme.

Samassa ajassa Afrikassa kehittyi jokaiseen tuhanteen ryhmään tuhat uutta geneettistä ryhmää. Eli siellä on erilaisia ryhmiä tuhat kertaa tuhat eli miljoona geneettistä ryhmää. Afrikassa yhdessä kylässä voi olla saman verran geneettistä vaihtelua kuin koko Euroopassa.