TimoUotila1 Elämän tragikomediaa

Silene Lehdon runokirja kutsuu luokseen yhä uudelleen

  • Kuva: Silene Lehdon runokirja "Kultapoika, kuplapoika".
    Kuva: Silene Lehdon runokirja "Kultapoika, kuplapoika".

Silene Lehdon runokirja kutsuu luokseen yhä uudelleen

LUIN UUDELLEEN Silene Lehdon runokokoelmaa Kultapoika, kuplapoika (WSOY 2019). Edellisellä lukemalla olin hiukan tuuliajolla. En oikein pysynyt juonessa mukana. Tekstissä ei puhuta Mateista eikä Maijoista, vaan runoissa esiintyy joukko ulkomaisia nimiä, joista vain harvat tuntuivat tutuilta. Ennen uutta lukukertaa googlasin runoissa esiintyvää nimistöä. Sen jälkeen olinkin kartalla. Pääsin selville, keitä nuo henkilöt ovat ja mistä syystä heidät pitäisi tietää ja tuntea.

   Lukiessani runoja uudelleen huomasin, että ne kertoivat useista traagisista ihmiskohtaloista, joita Silene Lehto lähestyy useilta näkökulmilta ja täynnä ymmärtävää sympatiaa. Tällaisina nämä runosikermät ovat eräänlaisia puolinovelleja. Niissä ei etsitä loppusointuista poljentoa vaan kerrotaan tapahtumista ja tunteista vapaan tajunnanvirran tietä.

 

RUNOISSA OTETAAN myös mutkan kautta empaattisesti kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin. Monissa runoissa eläydytään äidin ja lapsen suhteeseen. Niissä pohditaan äidin suhdetta poikaansa, joka joutuu elämään koko lyhyen elämänsä konkreettisessa kuplassa. Runot muistuttavat, että myös itsetuhoisella lentäjällä on äiti.

   Tuo kuplapoika tuo myös mieleen nykyisen some-elämän, jossa ihmiset elävät pelkästään omassa kuplassaan.

   Eräässä runossa kerrotaan: Kanna minut reppuselässä vuorelle, hylkää erämaahan, rakas lapsi, niin kuin muinaiset japanilaiset hylkäsivät iäkkäät vanhempansa, työnnä pyörätuoli jäälautalle niin kuin inuiitti… Siinähän kerrotaan mutatis mutandis Suomen nykyisten hoivayhtiöiden toiminnasta.

    

MIKSIKÖHÄN Silene Lehto kertoo ulkomaalaisista henkilöistä? Ilmeisesti siksi, että elämme maailmassa, jossa valtioiden rajat ovat yhä enemmän menettäneet merkitystään. Mehän olemme EU-kansalaisia, jotka seuraamme koko maanosan tapahtumia niin kuin ennen kotikunnan menoa. Atlantin takainen Yhdysvallat on sekin niin kuin Ruotsi ennen vanhaan. 

   Tässä on runokirja, jonka haluaa ottaa käsiinsä yhä uudelleen saadakseen taas lisää tietoa noista henkilöistä ja heidän elämänkohtaloistaan.

 

TÄMÄ RUNOKOKOELMA on myös upea esine kannen värikkäine kuplineen,

graafinen muotoilu ja valokuvat M-L Muukka. Nuo pyöreät kuplat ovat ilmeisesti kuvia David Vetterin elämästä.

   Silene Lehto on aiemmin julkaissut kaksi runoteosta Hän lähti valaiden matkaan (2011) ja Lumikin sydän (2014).   

 

Tässä on lukijoille tietoa eräistä Silene Lehdon runokirjassa esiintyvistä henkilöistä:

VUORI-runosikermä:

Alison Hargreaves (1962-1995) vuorikiipeilijä.

KUPLAPOIKA

David Phillip Vetter (1971-1984) oli texasilainen poika, joka sairasti harvinaista synnynnäistä immuunipuutosta eli SCID:tä. Hän eli suurimman osan elämästään texasilaisessa lastensairaalassa eristetyssä muovisessa kuplassa. Hänen sairautensa yritettiin parantaa siirtämällä hänelle sisarensa luuydin.

PIENET TULPPAANINI

Sylvia Plath (1932-1963) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija.

Andreas Lubitz (1987-2015) oli lentäjä, joka ohjasi maaliskuussa 2015 matkustajakoneen Alppien rinteeseen. Lennolla oli 144 matkustajaa ja kuusi miehistön jäsentä. Kaikki lennolla olleet kuolivat törmäyksessä.

Kuva: Silene Lehdon runokirja Kultapoika, kuplapoika. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Esiintyypä siellä Silene Lehdon runokirjassa myös monelle tuttu henkilö eli Britannian pääministeri Churchill, joka voitti toisen maailmansodan ja hävisi heti perään parlamenttivaalit mutta sai lohdutukseksi kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Tuosta kaikesta ei kuitenkaan kerrota. Eipä sieltä edes löydy nimea Churchill. Löytyypä vain etunimi Winston. Näin siellä kerrotaan:

"Winston, kun olit hädin tuskin silinterihattusi korkuinen,
eikä kunnianhimosi yltänyt vielä hyllylle
nostettua pikkuleipäpurkkia ylemmäs, ..."

Enpä kerro enempää. Kannattaa hankkia kirja.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kun Sylvia Plathista kertovia runoja lukee, on syytä tietää jotain tuosta hienosta ja herkästä kirjailijasta, joka kautta koko lyhyen elämänsä (1932-1963) eli itsetuhon partaalla. Loppu oli todella traaginen:
Lopulta masennus sai Plathista yliotteen, ja 11. helmikuuta 1963 hän päätti elämänsä päästämällä kaasua keittiöön.[1]Samassa huoneistossa nukkuneet lapset säilyivät vahingoittumattomina, sillä Plath oli eristänyt heidän huoneensa märillä kankailla ja jättänyt huoneen ikkunat auki.
Plath on haudattu Heptonstalliin, West Yorkshireen. Kuolemansa jälkeen hän sai nopeasti osakseen arvostusta ja nousi suoranaiseen ikonin asemaan.
Plathin päiväkirjat julkaistiin kokonaisuudessaan Ted Hughesin kuolman jälkeen 1998.[2]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sylvia_Plath