*

TimoUotila1 Elämän tragikomediaa

Suomea onnisti Pietarin kapinakammareissa 31.12.1917

  • Kuva 1: Uudenvuodenraketteja Helsingissä. Kuva: Timo Uotila
    Kuva 1: Uudenvuodenraketteja Helsingissä. Kuva: Timo Uotila
  • Kuva 2: Elokuvassa Luottamus (1976) Svinhufvud (Vilho Siivola) tapaa Smolnassa Leninin (oik. Kirill Lavrov).
    Kuva 2: Elokuvassa Luottamus (1976) Svinhufvud (Vilho Siivola) tapaa Smolnassa Leninin (oik. Kirill Lavrov).
  • Kuva 3: Uuden-Seelannin uusi nuori pääministeri Jacinda Ardern oli vuoden 2017 tärkeitä henkilöitä. (Ilta-Sanomat)
    Kuva 3: Uuden-Seelannin uusi nuori pääministeri Jacinda Ardern oli vuoden 2017 tärkeitä henkilöitä. (Ilta-Sanomat)
  • Kuva 4: Uusivuosi Australiassa Sydneyn Oopperatalolla.
    Kuva 4: Uusivuosi Australiassa Sydneyn Oopperatalolla.
  • Kuva 5: Maailman suurimman maahanmuuttajaradion, Australian valtion SBS:n suomenkielisen ohjelman nettisivu.
    Kuva 5: Maailman suurimman maahanmuuttajaradion, Australian valtion SBS:n suomenkielisen ohjelman nettisivu.

Suomea onnisti Pietarin kapinakammareissa 31.12.1917

# Olemme taas tulleet vuodenvaihteeseen. Juuri joulukuun ja vuoden viimeinen  päivä on äärimmäisen merkityksellinen myös Suomen kannalta.  Tuolloin nimittäin P. E. Svinhufvud oli Pietarin kaupungissa pyrkimässä vallan kaapanneen Leninin kapinallishallituksen puheille.

   Ihme kyllä bolshevikkiporukalla oli aikaa ja halua tavata hetkeksi pienen naapurialueen edustaja, joka pyysi ei enempää eikä vähempää kuin itsenäisyytensä tunnustamista. Leninin myönteisyyttä edisti varmaan se, että hän oli kesällä 1917 saanut puuhastella tsaarin salaiselta palvelulta rauhassa suomalaisten rautatieläisten ja jopa poliisimestarin suojeluksessa. Samalla Lenin oli tullut huomaamaan, että suomalainen työväenluokka oli edistynyttä ja valmista kaatamaan rikkaan eliitin pakkovallan.

   Suomen suuriruhtinaskunnassa oli kuin maailman ihmeenä tehty jo v. 1906 eduskuntauudistus, joka toi ääni- ja kansanedustajaoikeudet kaikille kansalaisille, rikkaille ja köyhille, jopa naisille. Kaiken kukkuraksi sosialidemokraattinen puolue oli vapaissa vaaleissa saanut yksinkertaisen eduskuntaenemmistön. Tuo kaikki oli Leninille vakuuttavana osoituksena siitä. että Suomi seuraisi nopeasti Venäjän työväenvallankumouksen tiellä. Lenin ei voinut tietää, mitä Suomessa odotti v. 1918. Svinhufvudista en ole niin varma.

   Onneksi Lenin oli noista syistä hyvin myötämielinen Suomea kohtaan. Ja onneksi bolshevikkien päämajasta löytyi kynä ja jonkinlainen käytetty kirjekuori tai paperilappu, jolle Lenin & Co saattoivat kirjoittaa Suomen itsenäisyyden tunnustuksen. Suomella on täysi syy olla kiitollinen Leninille – mutta myös Leninin Suomelle.

   Kun Suomi sitten yritti saada ulkovalloilta tunnustusta tuon Svinhufvudin Leniniltä saaman paperilapun pohjalta, suomalaiset saivat yleensä kylmää kyytiä. Meitä pyydettiin kysymään tunnustusta  -  ensin Venäjältä.

   Aiheesta lisää: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242169-svinhufvudin-ja-leninin-kohtaaminen-31121917-nelja-versiota

 

Suomi ja Venäjä elivät tsaarin aikoina kuin eri planeetoilla

# Sellaista siis tapahtui tuossa naapurissa Pietarissa 100 vuotta sitten. Kannattaa miettiä, miten erilaiset maat Venäjä ja suuriruhtinaskunta Suomi olivat jo ennen maamme itsenäistymistä. Suomessa olivat voimassa Ruotsin lait ja käytännöt, paljolta ruotsin kieli ja oma raha. Niin, ja Suomessa järjestettiin demokraattiset eduskuntavaalit jo v. 1907 – Venäjällä ei vieläkään.

   Näin vuodenvaihteessa kannattaa myös muistaa, että Suomessa ja Venäjällä elettiin eri aikaa, ihan konkreettisesti. Venäjällä oli yhä käytössä vanha juliaaninen kalenteri, joka taisi olla 13 päivää jäljessä Suomen (ja Ruotsin) gregoriaanisesta kalenterista. Suomalaisten mielestä itsenäisyyspaperi allekirjoitettiin 31.12.1917, venäläisten mielestä ilmeisesti 18.12.1917.

   Venäjälläkin on nyttemmin siirrytty gregoriaaniseen kalenteriin. Mutta ortodoksikirkossa eletään vielä monessa mielessä vanhan ajanlaskun mukaan. Muistan, miten Australian venäläiset viettivät ensin uuttavuotta pakkasukkoineen. Joulu tuli sitten vasta meidän loppiaisemme tienoilla – ja Wanha Uusivuosi joskus 13.-14. tammikuuta Nuutin päivän tietämillä.

 

Vuosi 2018 alkoi Uudessa-Seelannissa ja Australiassa

# Ja tätä kirjoitettaessa vuosi 2018 on jo alkanut Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Uudessa-Seelannissa on muuten uusi työväenpuolueen hallitus ja nuori naispääministeri, jonka puuhia kannattaisi seurata paremmin myös täällä pohjan perillä, raukoilla rajoilla: Jacinda Kate Laurell Ardern (s. 26. heinäkuuta 1980 Hamilton) on uusiseelantilainen työväenpuolueen poliitikko. Hän on toiminut maansa pääministerinä lokakuusta 2017. Maansa parlamentin jäsen hänestä tuli marraskuussa 2008 ja puolueensa puheenjohtaja elokuussa 2017.

   Australian osalta olen kiitollinen, että suomen kieli pysyy maailman suurimman maahanmuuttajaradion SBS:n valikoimassa ainakin viisi vuotta eteenpäin. Olen avustanut noita lähetyksiä neljännesvuosisadan. Toimittajana Sydneyssä on Karl Mattas. Koko tuon lähetyksen voi kuunnella tästä: http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/audiohighlights

SBS Radiolla on myös Facebook-sivut: https://www.facebook.com/sbs.finnish?fref=ts

Ruotsin kieli putosi SBS:n valikoimasta ruotsinkielisen maahanmuuttajaväestön alhaisen lukumäärän perusteella. Se oli valitettavaa.

 

Kuva 1: Uudenvuodenraketteja Helsingissä. Kuva: Timo Uotila

Kuva 2: Elokuvassa Luottamus (1976) Svinhufvud (Vilho Siivola) tapaa Smolnassa Leninin (oik. Kirill Lavrov).

Kuva 3: Uuden-Seelannin uusi nuori pääministeri Jacinda Ardern oli vuoden 2017 tärkeitä henkilöitä.  (Ilta-Sanomat) 

Kuva 4: Uusivuosi Australiassa Sydneyn Oopperatalolla.

Kuva 5: Maailman suurimman maahanmuuttajaradion, Australian valtion SBS:n suomenkielisen ohjelman nettisivu.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (62 kommenttia)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Onkohan itsenäisyyden tunnustamisen historiallista paperia olemassa?
Jos se olisi olemassa niin netistä luulisi löytyvän.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ahaa, pitää osata venättä, että ymmärtää mitä paperissa lukee. Google kääntäjäkään ei tuossa nyt auta. Sitä yleensä käytän.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #5

Irja Laamanen, #5.
Paperi on luonnollisesti venäjäksi. Sehän oli Leninin äidinkieli - ja sitä oli myös Svinhufvud oppinut viimeistään tsaarin Venäjän poliittisena vankina Siperiassa.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #12

Tämä lienee korrekti venäläisteksti ynnä käännös englanniksi:
http://www.hist.msu.ru/ER/Etext/DEKRET/finland1.htm
https://www.histdoc.net/history/itsen2.html

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Kiitos.
Onpa vaatimattomasti esillä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #10

Keijo Lindgren, #10.
Vaatimaton paperi, mutta se on ollut Suomelle elintärkeä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Keijo Lindgren, #1.
Kyllähän se paperi jossakin on tallessa. Varmaan se löytyy netistä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kalevi Kämäräinen, #2.
Kiitos, sieltähän se huipputärkeä dokumentti löytyi.
Kumma, etteivät ulkovallat heti uskoneet Suomen saaneen tuollaista itsenäisyystunnustusta. Se johtui siitäkin, ettei Leninin uskottu saaneen Venäjän valtakuntaa pysyvästi komentoonsa.

On syytä huomata, että Kremlissä pidetään nykyään Leniniä jonkinlaisena vallankaappaajana, jonka saavutuksia ei kuuluu juhlia. Vallankumouksen 100-vuotispäivä 7.11.2017 yritettiin aktiivisesti "unohtaa".

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Liekö sitten ulkovalloillekin ollut ongelmallinen tuo tekstin kieli...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kalevi Kämäräinen, #7.
Tuo kieli varmaan hankaloitti. Mutta epäluuloa oli ennen kaikkea Leninin hallinnon pysyvyyttä kohtaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kalevi Kämäräinen, #7.
Minusta tuo teksti on aivan selkeä itsenäisyydentunnustus Suomelle. Minulle venäjän taitajalle siinä ei ole mitään ongelmallista. Ulkovaltojen ongelmat johtuivat siitä, että ei uskottu Leninin hallinnon pysyvyyteen. On mielenkiintoista, että allekirjoittajana on myös muuan Stalin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Usein korostetaan, että Ruotsin lait, oma raha ja eduskuntauudistus olisivat ne tärkeimmät asiat. Hämmästelin, kun luin Eino Leinon julkaisua kirjallisuutemme historiasta. Kirjallisuus unohdetaan. Siihen liittyy tietysti ädinkieli Michael Agricola ja Lönnrot, joka kokosi runoja ja teki ensimmäisen Kalevalan. Näitä ei saa unohtaa eikä uskonpuhdistusta, joka muutti maan luterilaiseksi. Suomi olikin 1500-luvulla kaikkein yhtenäisin. Näin kirjoittaa Eino Leino, mutta miten paikkansa pitävää se on. Onko muuta tietoa olemassa.
Luterilaisuus merkitsi, että kansalle puhuttiin kirkoissa suomea eikä latinaa kuten katolisen kirkon ollessa vallassa. Luther halusi, että kansan kielellä saarnata ja sen kuuli omin korvin Agriolakin.

Meidän maan itsenäistymisellä on pidemmät juuret kuin ymmärretäänkään tai halutaan tunnustaa. Nimittäin Leino toteaa, että Suomi olisi ollut valmis itsenäisyyteen jo 1500-luvulla. Liekö ollut näin.

No 1800-luku kokonaisuudessaan ei ollut Suomen onnen aikaa. Vasta 1860-1890 tapahtui paljon hyvää. Sitten tulivat rospuuttovuodet tai miksi niitä kutsutaankaan. Hammasten kiristys, kun venäläisen ote koveni.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/100506/...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Irja Laamanen, #6.
Esität erinomaisia perusteluja Suomen itsenäistymiselle kielen, kultturin ja uskonnon alueelta. Ne pitävät paikkansa.

Mitäköhän Eino Leino tarkoittaa, kun sanoo, että Suomi oli 1500-luvulla kaikkein yhtenäisin?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

1500-luvun taitteessa sekä ylhäisön että muun kansanosan puhekieli oli suomen kieli. Tuon paikkansapitävyyttä kovasti mietin. Onko todella ollut näin?
Leino kirjoittaa, että Suomi oli valtiollisesti sangen itsenäinen, todellako? Suomi oli hänen mukaansa Klaus Flemmingin ja Juhana Herttuan aikaan kehittymssä omaksi valtiolliseksi kokonaisuudeksi.
No sitten tuli Nuijasota ja kaikki muuttui. Aatelisto vei voiton kansasta ja papisto jäi näiden väliin.

Hyvin hän sanoo kirjallisuudesta. Se on kaiken aikaan yhteydessä ympäröivien olojen kanssa, ei riipu ilmassa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Irja Laamanen, #15.
Hyviä näkökohtia jälleen. Suomi oli mahdollisesti valmis itsenäistymään ennen Nuijasotaa. Professori Heikki Ylikangas taitaa olla hieman samoilla linjoilla.

Suomenkielinen kirjallisuus on tietenkin tärkeä yhtenäiskulttuurin elementti. Siinä on tärkeä rooli Agricolalla ja Eino Leinolla.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Keille suomalaisille Lenin tunnustuksensa itsenäisyydellemme tarkoitti?
Jos tarkoitti sen koko kansallemme ja lailliselle hallinnolle, niin miksi vaativat maamme sosialisteja kaappaamaan yksinvallan jo marraskuussa 1917? Tätä toimenpidettä kävi mm. Stalin täällä vahvasti propagoimassa.

Miksi bolshevikkijohto toimitti aseita valtio/maanpetokseen syyllistyville laillisen hallinnon kaatamiseen pyrkiville puna-kaarteille?
Miksi sallittiin venäläisupseereiden ryhtyä kapinajoukkojen johtotehtäviin?
Miksi sallittiin pietarinsuomalaisten bolshevikkien esiinmarssi erilaisiin vallankumoushallinnon tehtäviin?

Kyllä Leninillä oli eittämättömänä ajatuksena muodostuttaa maastamme Neuvosto-Suomi ja johdattaa se bolshevikki-Venäjän yhteyteen. Hauras itsenäisyytemme olisi menetetty ellei valkoinen osapuoli olisi voittanut sisällissotaa.

Eli, ei liiaksi "ihannoida" tuota Leninin itsenäisyystunnustusta 31.12.1917. Vastaväitteenä esitetään yleensä, että eivät valkoiset venäläiset olisi hyväksyneet minkäänlaista itsenäistä asemaa Suomelle. Tämä pitää paikkansa, mutta ei muuta edellä esittämääni näkemystä mitenkään.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Motiiveista voidaan aina keskustella, mutta kansainvälisoikeudellisesti asia meni "oppien mukaan" (secesssion tarkoittaa eroamista):
"Second, even though secession is not “prohibited,” international law disfavors it and creates a presumption against its effectiveness and in favor of the territorial integrity of the parent state. Indeed, the final consent or, at least, the “resignation” of the parent state and the abandonment of its efforts to reassert its authority seem crucial in permitting the secessionist entity to “normalize” its situation by demonstrating the “ultimate success” of the secession."
http://www.oxfordbibliographies.com/view/document/...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kalevi Kämäräinen, #14.
Mielenkiintoisia lisätietoja ja aspekteja. Suomen tunnustuspyyntö oli monille valtioille ongelmallinen. On muistettava, että ensimmäinen maailmansota oli menossa eikä lopputulos ollut näkyvissä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pertti Rampanen, #11.
Ei tietenkään kannata kritiikittömästi kiitellä eikä myöskään soimata sopimuspuolia. Kummallakin oli oma ketunhäntä kainalossaan. Yleensä sopimus syntyy, jos se on kummallekin osapuolelle joltakin kannata edullinen. Pakkosopimukset ovat erikseen.

Sen voi kyllä sanoa, että Suomi on osannut varsin hyvin luovia eteenpäin suurvallan pääkaupungin läheisyydestä huolimatta. Voi jopa sanoa, että suurvalta Venäjä joutui siirtämään pääkaupunkinsa Moskovaan - Suomen rajan läheisyyden vuoksi.

Suomen vaaran vuosina Kekkonen kiitteli lämpimin sanoin Leniniä Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Se saattoi olla siinä tilanteessa hyvää taktiikkaa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

"...että Suomi on osannut varsin hyvin luovia eteenpäin suurvallan pääkaupungin läheisyydestä huolimatta."

Näinkin voidaan jotenkin todeta, mutta tuosta suomettuneesta "luovimisesta" ei kannata tänä päivänä rakennella liiallisella sokerikuorrutuksella mitään valtavaa menestystarinaa. Se oli suvereenilta valtiolta melkoista matelemista; joskin osin ainakin puolipakollista. Jos itänaapuria oli joissakin asioissa pakko nuoleskella, niin epätervettä ja kansakunnan etua vahingoittavaa se eittämättä usein oli. Ei Neuvostoliiton etu suinkaan aina ollut myös Suomen etu. Näinhän asiat nähtiin. Monet tuolloiset poliitikkojemme toimet kotirysssineen jälkikäteen suorastaan kuvottavat. Noille toimille ei ole löydettävissä mitään tarvetta eikä pakkoa.

Länsikauppakin olisi ollut monin verroin kannattavampaa.

Eikö maamme olisi kehittynyt länsimaihin vapaasti tukeutuen hyvinvointivaltioksi? Mihin siinä suomettuneisuutta tarvittiin? Niin, että se nähdään jopa valtiollisena menestystarinana!?

Oliko Leninin kaupungin asema sellainen, että sen nojalla piti Suomelta vaatia vaikka mitä? Vastaavin perustein voisi moni valtio tänäkin päivänä vaatia toiselta aluetta itselleen.

Parikan "Talvisota"-elokuvassa toteaa kauhavalaisten komppanianpäällikkö, että meiltä voidaan kyllä vaatia maa-alueita pitäjäkaupalla, mutta huono on tulla niitä ottamahan. Niinpä! Talvisota, jos mikä oli sotahistoriallinen menestystarina. Suoranainen sankaritarina. Maailmanhistoriallisestikin suurin varmasti lajissaan. Mutta sitten sodan jälkeen heittäydyttiin monin tarpeettomin tavoin ja usein täysin vapaaehtoisesti entisen vihollisen edessä rähmälleen!? Että neuvostojohto vuosikymmenten kuristamisen jälkeen jätti Suomelle edes pienen raon hengittää, sekö on mielihyvällä muisteltava menestystarina?! Ei tottavieköön!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #26

Pertti Romppanen, #26.
Olen samaa mieltä, että suomettuneisuuden kaudella tapahtui ylilyöntejä ja typeryyksiä. Mutta Neuvostoliiton naapurina ei ollut helppo elää Yya-kaudella. Kannattaa katsoa,n miten kävi Baltian maiden, miten Puolan, miten Tshekkoslovakian, miten Ukrainan...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Suomi on osannut varsin hyvin luovia eteenpäin suurvallan pääkaupungin läheisyydestä huolimatta."

Tuollaisia esimerkkejä on pilvin pimein maailmalla.

Onhan Belgiakin pystynyt luovimaan hyvin ydinasevalta Ranskan vieressä, vaikka Pariisi ei ole rajalta sen kauempana kuin Pietarikaan Suomen rajasta.

Ja kyllä Alankomaatkin Lontoon kanssa hyvin pärjäävät. Eivät pelkää tanskalaiset Ruotsia, vaikka Kööpenhamina on sillan päässä. Ja tuntuvat oslolaisetkin nukkuvan yönsä rauhassa. Ei siirrellä pääkaupunkeja kauas karkuun.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #27

Jukka Kuikka, #27.
Neuvostoliitto oli erilainen naapuri kuin jokin Ranska tai Britannia. Neuvostoliiton naapurina ei ollut helppo elää Yya-kaudella. Kannattaa katsoa, miten kävi Baltian maiden, miten Puolan, miten Tshekkoslovakian, miten Ukrainan...

Nostan hattua Suomelle, joka selvisi näinkin hyvin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #34

"Neuvostoliitto oli erilainen naapuri"

Tarkoitukseni olikin luonnollisesti generoida helikopteriperspektiiviä kaikille sellaisille, jotka tuppaavat esittäämään kantanaan, että Neuvostoliitolla on ollut ymmmärrettävä tai liki legitiimi oikeus varjella Leningradin turvallisuutta.

Jos Neuvostoliitto ei olisi ollut erilainen nuori, korjaan naapuri, niin sillä ei olisi ollut syytä olla huolissaan myöskään Leningradin turvallisuudesta sen enempää kuin Ranskalla Pariisin turvallisuudesta Belgiaa vastaan tänä päivänä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #38

Juha Kuikka, #38.
Venäjä ja Neuvostoliitto on todellakin "erilainen nuori". Sitä koskevat erilaiset säännöt kuin Keski-Euroopan maita. Venäjä onnistui hankkimaan siirtomaansa aikoinaan heti rajan takaa - päinvastoin kuin vaikkapa Britannia, joka rohmusi haltuunsa Intian ja Pohjois-Amerikan, joita se ei pystynut pitämään saappaansa alla. Me voimme kyllä arvostella ja moralisoida Venäjän erilaisuutta, mutta käytännön politiikassa meidän on otettava se huomioon.

Tuosta Belgiasta sen verran, että Hitlerin Saksa käytti sen heikkoutta hyväkseen ja ryntäsi sen kautta kohti Pariisia.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kommenttiin 19.
Kekkonen muisteli lämpimin sanoin myös varsinaista suomensyöjää Stalinia. Silloinen pääministeri toi julki radiopuheessaan Stalinin kuoltua, että tämä oli ollut suuri maamme ystävä, ja Suomen kansa suri syvästi tämän suuren valtiojohtajan poismenoa. Täysin käsittämätöntä tekstiä!??

Suuren suomenystävän, "teräsmiehen", ystävyyden jälkiä voi käydä katselemassa sankarihautausmailla ja valkoisten ja punaisten haudoilla. Venäjän bolshevikkijohdonhan propagoimana paljolti alettiin punakapina, joten sen uhreistakin vastatkoon suurelta osin mainittu joukko. Olisiko kapinaa alettu pelkästään suomalaisten vasemmistolaisten päätöksenä ja Venäjän avutta ja agitoimatta? Tuskinpa!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #28

Pertti Romppanen, #28.
Olen samaa mieltä, että Venäjä ja Neuvostoliitto ovat olleet Suomelle vaikeita naapurita. Monesti kumartelussa on sorruttu ylilyönteihin. Mutta verrattuna Venäjän moniin naapurimaihin Suomi on taktikoinut melko hyvin.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

"Se saattoi olla siinä tilanteessa hyvää taktiikkaa."
Nöyristelyä se oli!

Suomi oli sotien jälkeen erittäin syvässä valtiollisessa alennustilassa.
Sodan ajan poliittinen johtomme piti syyllistää sotasyyllisiksi. Kulisseissa hääräsi jäävinä syyttäjänä sotarikollinen, hyökkäyssodan aloittaja Puolaan ja Suomeen.

Jatkosodan aikana räikeästä maanpetoksellisesta toiminnasta pitkiin kuritushuonerangaistuksiin tuomitut kommunistit piti vapauttaa. Näistä jokusia kohosi jatkossa jopa ministeriksi asti.

Punaiseen Valpoon valittiin henkilökuntaan maanpettureita ja jopa selviä rikollisia.

Yleisradion johtoon nousi maanpetturi.

Venäjältä tuli moniin valtiollisiin ja muihin johtotehtäviin punaupseereita, 1918- vuoden kapinallisia ja jopa Neuvostoliiton kansalaisuuden omaavia sota-ajan propagandisteja.

Tuhotöitä tehneet metsäkaartilaiset vaativat korvauksia!?

Sotakorvaukset olivat varsinainen onnenpotku metalliteolisuudellemme!?? Kymmeniä miljardeja euroja nykyrasitteeksi laskettuna heitettiin vastikkeetta itärajan yli. Todellinen menestystarina!?
Koskahan itänaapuri maksaa talvisodasta meille korvaukset?

Maanpettureita valittiin eri porvarillisten yritysten hallintoon.

Fasistisina lakkautettiin järjestöjä joilla ei ollut mitään siteitä tuohon aatteeseen ..jne...

Mutta hei! Kaikkihan oli selvää valtiollisen menestystarinan alkua! Tie vilpittömään, tasa-arvoiseen ystävyyteen, jolloin kumpikaan osapuoli ei puuttunut kumppaninsa sisäisiin asioihin...voiiih!

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #29

Sitten se oli myös "nöyristelyä" muiden liittoutuneiden suuntaan, jotka osaltaan olivat mukana rauhanneuvotteluissamme (ehdot hyväksyttiin liittoutuneiden neuvotteluissa muistaakseni Jaltalla).
http://heninen.net/sopimus/1944_f.htm

Ei ole varmastikaan ollut kiva paperi allekirjoitettavaksi, mutta noudatettavaksi sopimukset ovat (eikä kaikkiin ehtoihin sisälly sotasyyllisyyskysymyksen kaltaisia tulkinnallisia "venytyksiä").

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #29

Pertti Rampanen, #29.
On totta, että Suomi joutui tekemään sodan jälkeen monenlaisia nöyryyttäviä asioita. On kyllä muistettava, että äärivasemmitolaisten toiminta oli kiellettyä ennen sotia. Sodan jälkeen heille annettiin "kansalaisoikeudet".

Joka tapauksessa Suomi selvisi vaikeassa tilanteessa ihmeen hyvin, paremmin kuin mikään muu Neuvostoliiton läntinen naapurimaa. Emme joutuneet edes Varsovan liiton jäseniksi.

Se oli mahtava suoritus suomalaisille, jotka taistelivat talvisodassa Stalinia ja Hitleriä, jatkosodassa Stalinia ja Lapin sodassa Hitleriä vastaan. Kuitenknaan maatamme ei kertaakaan miehitetty.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #36

"Sodan jälkeen annettiin äärivasemmistolaisille kansalaisoikeudet."

Mitä ilolla muisteltavaa siinä on, että erittäin törkeällä tavalla toimineille maanpettureillekin taattiin kansalaisoikeudet ennen kuin olivat kärsineet täysin ansaitsemansa rangaistukset?

Mitä järkeä on yleensäkään antaa kansalaisoikeudet henkilöille, jotka avoimesti pyrkivät laillisen yhteiskuntajärjestyksen kaatamiseen, jopa maanpetoksellisesti? (Miten meneteltiin moisten maanpettureiden kohdalla Neuvostoliitosssa?)

Suomi selvisi rimaa hipoen itsenäisenä valtiona neuvostojohdon jatkuvan painostuksen, kiristyksen ja uhkailun keskellä. Itänaapuri puuttui räikeästi sisäisiin asioihimme.

Miksi ihmeessä tuollaisesta ajanjaksosta pitäisi olla jotenkin ylpeä Timo Uotila, ja nähdä se jonkinlaisena menestystarinana?? Jos oli pakko sotien jälkeen päättäjiemme tehdä sitä tai tätä, niin sitten oli, mutta turha siitä on ylistyslauluja laulella. Vertailu tässä yhteydessä muihin maihin on aivan turhaa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #42

Pertti Rampanen, #42.
Kun arvostellaan Suomen sodanjälkeisiä päättäjiä, on aina muistettava, miten vaikeassa tilanteessa he toimivat. Kannattaa muistaa, miten muille Neuvostoliiton naapureille kävi noina aikoina. On hyvä vertailla Suomen tilannetta noihin valtioihin.

En suinkaan ole ylpeä tuosta aikaudesta, mutta muistan kyllä, miten Varsovan liiton maille kävi, jos ne ryhtyivät kapinoimaan Kremliä vastaan. Berliiniin rakennettiin muuri ja Tshekkoslovakia miehitettiin jne jne.

Toisaalta kannattaa vielä mainita, että Suomen kansalaissodan hävinneen osapuolen kohtelu ei ollut kaikin puolin asiallista 1920-30-luvuilla.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #43

Minua ei saa millään uskomaan, etteikö olisi voinut olla muuta tapaa hoitaa valtiollisia asioitamme sotien jälkeen kuin täysin liiallinen suomettunut alistuminen!? Tapaa, jolla länsimainen, demokraattinen, vapaa hyvinvointivaltio olisi luonnollisesti turvattu.
Ja, että valtiojohtoon ainoa kelvollinen poliitikko oli UKK. Ei taivas pudonnut, eikä Neuvostoliitto hyökännyt kun Kekkosesta aika jätti. Täysin huomaamatta siirryttiin Koiviston aikaan.

***
Voisitko Uotila ajatella, että kapinalliset itse olivat tuon osin perusteettoman kohtelunsa aiheuttaneet pitkään sisällissodan jälkeenkin? Kapinan hävinneen osa on aina surkea. Toki oli varmasti ylilyöntejäkin kapinaan ryhtymiseen valhelupauksin petettyjen ja pienessä määrin syyllisten kohtelussa. Tätä on syytä pahoitella.

MUTTA! 1920-1930- luvuilla kommunistit peitejärjestöineen jatkoivat edelleenkin valtio- ja maanpetoksellista toimintaansa. Tarkoituksena alkaa uusi verenvuodatus. Tänne tuli Venäjältä salatein ja salaiseen valtionvastaiseen myyräntyöhön itänaapurissa lisäkoulutettuja kommunisteja. Nämä agitoivat entisiä kapinallisia mukaansa. Päänsilittelylläkö heitä olisi pitänyt kohdella??

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #46

Pertti Rampanen, #46.
Sodanjälkeistä politiikkaa olen minäkin pohdiskellut jatkuvasti. Ajattelemisen aihetta antoi viime päivinä esitetty Jari Tervon Kekkos-sarja tv:ssä.

Kekkonen oli aivan ilmeisesti vallanhimoinen. Hän käytti hyväkseen idänsuhteita pysyäkseen vallan kahvassa. Hän meni joskus liian pitkälle myöntyväisyydessään. Mutta on muistettava, että Kekkonen onnistui torjumaan Neuvostoliiton ehdotuksen yhteisistä sotaharjoituksista. Kekkonen myös tuotti politiikallaan Suomeen Etyk-kokouksen v. 1975. On muistettava, että Etykin "kolmas kori" tuotti kehityksen, joka johti Berliinin muurin murtumiseen ja Varsovan liiton hajoamiseen.

Kekkosen varhaisemmilta vuosilta on muistettava osallistuminen v. 1918 punavankien teloitukseen ja 1920-luvulla vasemmistohenkilöiden kuulusteleminen etsivän rikospoliisin leivissä.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #43

Punaisten kohtelussa kapinan jälkeen oli varmasti paljonkin asiatonta toimintaa porvariston taholta. Diskriminointia tapahtui pitkäänkin.

MUTTA! Kyllä punaisilla kapinaan osallistujilla piti olla tiedossa, kuinka heihin tullaan häviön kohdatessa suhtautumaan. Eivät valkoisten kovatkaan rankaisutoimet tulleet varmaankaan sellaisena yllätyksenä kuin annetaan ymmärtää.
Samoin oli tiedossa valkoisilla miten heidän käy, jos punaiset voittavat.

Akseli Koskela toteaa "Pohjantähti"-trilogiassa väljästi lainaten: meitin ei pidä hävitä, siinä käy huonosti. Ja tosi huonosti kävikin!
Akselinkin olisi vaan pitänyt asia huomioida jo aiemmin, ennen kuin alkoi kapinoimaan.

Kapinaan osallistuneiden työläisten kohtelu sisällissodan jälkeen oli epäilemättä monen kohdalla moitittavaa.
Mutta, kukahan tekisi tutkimuksen siitä miten pahasti työmailla kohdeltiin valkoisten puolella taistelleita työläisiä punaisten puolella sotineiden toimesta?
Eikö olisi ollut syytä hyväksyä heidän toisenlainen aatteellisuutensa?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Meidän suomalaisten kannattaa muistaa, että myös Viron itsenäistymisen 100-vuotisjuhla lähestyy. Tuo päivä on 24.2.2018. Tuolloin siis virolaiset julistautuivat itsenäisiksi. Mutta asia oli sillä kaikkea muuta kuin selvä. Menossa oli ensimmäinen maailmansota, jossa Saksa oli lyömässä Venäjän. Saksa ei kuitenkaan halunnut tukea Viron itsenäisyyttä samalla tavalla kuin Suomen. Saksa halusi kaikesta päättäen liittää Viron "osavaltiokseen". Tilanne selvisi vasta v. 1920, kun Yhdysvaltain puuttuminen tuotti Saksalle tappion.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Samoihin aikoihin kun Suomi itsenäistyi taisi Ukraina ja Georgiakin vapautua, mutta ne palautettiin nopeasti ruotuun.

1918-luvun Suomenssa oli pohdinnan alla onko uusimman ajan sosialismi luettava uskonnon vai tieteen piiriin. Se kun vaikuttaa kansoihin samalla voimalla kuin uskonto, mutta esiintyy tieteellisesti perusteltuna.

”Mikä on se sana, jota yksinkertaisuus ei voi väärin ymmärtää, mikä on se lause, jota ei voi sokea into käyttää?”

01.07.1918 Kansakoulun lehti : kasvatusopillinen aikakauskirja kodille ja koululle no 13-18

Tänään oli hyvä kirjoitus Verkkouutisissa. Liittyy tämän blogin aiheeseen.

https://www.verkkouutiset.fi/lenin-tunnusti-suomen...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Irja Laamanen, #23.
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Suomen itsenäisyyden myöntäminen oli bolshevikkien taktinen veto, sillä entinen imperiumi oli hajaannustilassa, eikä bolshevikkien kaavailemasta tulevaisuudesta ollut mitään varmuutta.
Tarkoitus olikin ottaa löysät takaisin neuvostovallan vakiinnuttua, ja se nähtiinkin talvisodassa myöhemmin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Hannu Rautomäki, #22.
Vaikka Suomen itsenäisyys tavallaan olikin Leninin puolelta taktinen veto, se oli kuitenkin Suomelle ratkaiseva onnenpotku, joka auttoi Suomea ratkaisevalla hetkellä. Vuoden 1918 sisällisodassa onnistuimme vielä saamaan sotilaallista apua Saksalta - ennen kuin tuo maa ehti hävitä ensimmäisen maailmansodan.

Talvisodassa jouduimme sitten taistelemaan samalla kertaa Stalinia ja Hitleriä vastaan, jatkosodassa Stalinia vastaan ja Lapin sodassa Hitleriä vastaan. Kuitenkaan Suomea ei miehitetty ja maa säilytti itsenäisyyden.

On Suomella siis ollut onneakin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tuomo Polvinen julkaisi v. 1967 paljon keskustelua herättäneen teoksensa "Venäjän vallankumous ja Suomi", jossa hän osoitti, ettei Lenin myöntänyt Suomelle itsenäisyyttä hyvän hyvyyttään vaan edistääkseen maailmanvallankumouksen asiaa.

Tietenkin suurvallat ajattelevat päätöksiä tehdessään omaa etuaan. Eihän Saksakaan auttanut Suomea vuoden 1918 kansalaissodassa hyvän hyvyyttään vaan laajentaakseen vaikutuspiiriään Venäjää vastaan Suomen suunnalla.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Onni onnettomuudessahan se "vilpitön" muodollinen tunnustus tietysti oli, mutta itsenäisyys ei tosiaankaan tullut julistamalla yhdessä päivässä. Ei julistuksen jälkeen eikä sen tunnustuksen, jonka taustalla oli vallankaappauskäsky ja Leninin keksimä nimikin tulevalle neuvosto-Suomelle. Rankan prosessin jälkeen 1917-20 vasta koitti täysi itsenäisyys. Ketunhäntäkauppiaat Lenin ja Stalin suomalaisvahvistuksineen ja ilman panivat pitkään vastaan vielä kapinan epäonnistuttuakin ja suostuivat rauhaan ja rajasopimukseen lopulta 1920. (Stalin tosin hautoi revanssia 1930-luvulle asti ja lähti anschluss-sotaan marraskuussa 1939 ja sen osin epäonnistuttua Suomen loppuunvaltaussotaan kesäkuussa 1941).

Suomen itsenäistymispäivät ajoittuivat suunnilleen ajanjaksolle 6.12.1917 - 14.10.1920 Ohto Mannisenkin mukaan. Kolmevuotista kehittymistä kansalais/vapaussodan jälkeen lopulta 100-prosenttisesti itsenäiseksi voisi seurata geopolitiikkanäkökulmasta vuosikausien valintoina pohjoismainen kuningaskunta / neuvosto(kansan)tasavalta / oikea tasavalta. Siniristilippu virallistettiin 1918, valtiomuodoksi sovittiin 1919 tasavalta, ja valtion muodoksi kartalla vahvistettiin 1920 Tarton rauhassa kv. hyväksytyt Suomi-neidon luomumuodot.

Kansalaisjuhlatoimikunta päätti täten ihan syystäkin jatkaa syventäen vapaata Suomi100-keskustelua itsenäistymisvuosien 1917-20 teemasta, ja uusi logokin on nyt julkistettu, ks. http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savolainen, #32.
Ilman muuta Leninillä, Stalinilla & Co oli taka-ajatuksia, kun he myönsivät Suomelle itsenäisyyden 31.12.1917. Muutenhan he olisivat olleet uskomattoman kilttejä -
- ja naiiveja.

Stalin yrittikin korjata epäonnistunutta suunnitelmaa elokuussa 1939 yhteistyössä Hitlerin kanssa (Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salainen lisäpöytäkirja). Talvisodassa Suomi siis itse asiassa taisteli sekä Stalinia että Hitleriä vastaan - eikä tullut miehitetyksi.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Näinpä. Jokainen voi tykönään miettiä sen merkitystä tuleville vaihtoehtofaktoille, että Lenin 1.3.1918 päätti nimenkin tulevalle neuvosto-Suomelle, 'Suomen sosialistinen työväentasavalta' https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sosialistinen...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #40

Veikko Savolainen, #40.
"Suomen sosialistinen työväentasavalta" ei olisi ollut mikään neuvostotasavalta vaan itsenäinen ja demokraattinen Suomi. Suomellehan annettiin itsenäisyys. Voi jopa sanoa, että Ruotsi on tällä hetkellä "työväentasavalta", koska siellä on vallalla sosialidemokraattien vetämä Labour-koalitio.

Oli Suomelle onnenpotku, että Lenin arvioi väärin tulevan kehityksen.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tuolta Australiasta ja Uudesta-Seelannista ääni ja kuva siirtyvät sekunnissa. Mutta etanaposti on todellakin muuttunut nimensä veroiseksi. Lähetin paljon juttua vuodesta 1926 ilmestyneelle ja maailman ilmeisesti vanhimmalle ulkosuomalaislehdelle Suomi Newspaperille. Tähän mennessä olen saanut lehden joka kerta ennen joulua. Nyt vuoden 2017 joulunumero ei tiahtanut postiluukusta edes loppiaiseksi 2018. Käsittämätöntä taantumusta!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Ja vihdoin ma 8.1.2018 postissa saapui Suomi Newspaperin joulunumero. Hyvää kannatti odottaa. Siinä on muhkea kertomus siitä, miten Australiassa on juhlittu 100-vuotiasta Suomea, ja paljon muuta. Lehden päätoimittaja Risto Söder sai Suomen Leijonan Ritarikunnan I Luokan Ritarimerkin. Kerrankin mitali meni oikeaan osoitteeseen!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Presidentinvaalikeskustelussa Tampereella 12.1. oli vuosi 1918 vahvasti esillä. Meille näytettiin järkyttävä dokumentti Tampereen tapahtumista tuonna vuonna.

Tampereelle yritettiin viedä kansalaissodan muistoksi Mannerheimin patsas. Sitä ei kaupunkiin huolittu, vaan ”lahtari” Mannerheim saa seistä jossakin lähimetsien pusikoissa.

Luokkasodan muisto elää Tampereella väkevämpänä kuin missään Suomessa. Tamperetta on aina syrjitty ja ”koulukiusattu” "valkoisessa Suomessa". Se ei ollut pitkään aikaan edes lääninsä pääkaupunki. Kirjailijat F.E. Sillanpää ja Väinö Linna sekä historioitsija Heikki Ylikangas ovat väkevillä teoksillaan tehneet tunnetuksi tamperelaista näkökulmaa vuodesta 1918.

Tämä Tampereen erilainen tunnelma tuli vahvasti ilmi taas presidenttiehdokkaiden keskustelussa 12.1. Edes porvaripuolueiden ehdokkaat eivät tunteneet siellä sopivaksi julistaa kovin suureen ääneen, että heidän mielestään Suomessa käytiin v. 1918 vapaussotaa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Suomella on historiansa aikana ollut useita kertoja taitoa ja onnea tärkeissä käänteissä. Tuo itsenäisyystunnustuksen saaminen bolshevikeilta 31.12.1917 on erinomainen esimerkki.

Toinen voisi olla huhtikuu 1918, jolloin Saksa vielä pystyi lähettämään joukkoja Suomeen. Muutamaa kuukautta myöhemmin Saksa oli hävinnyt ensimmäisen maailmansodan.

Kolmas esimerkki on kesäkuu 1944, jolloin presidentti Risto Ryti lupasi omissa nimissään jatkaa sotaa Hitlerin Saksan rinnalla. Palkkioksi Suomi sai saksalaisia hävittäjiä avukseen ja torjui Stalinin yrityksen miehittää maa. Jo samana syksynä 1944 Suomi taisteli Lapissa Hitleriä vastaan. Risto Ryti oli eronnut tehtyään oman asemansa hinnalla uhrauksen Suomen hyväksi.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Summa summarum!
Suomi oli ennen punakapinaa ehkäpä maailman demokraattisin, kansanvaltaisin valtio. Tuon ajan naistenkin asema maassamme oli yleisesti ottaen täysin vertailukelpoinen maailman mitassa.

Kapinan syiksi propagoidut asiat: kunta- ja työaikalait oli jo hyväksytty. Ja torppareiden aseman parantamiseksi oli Svinhufvudin senaatti antanut lakialoitteen eduskunnalle.

Vasemmistolla oli ollut, ja vieläkin oli, lähes puolet eduskuntapaikoista.
Jos heidän aatteensa olisi ollut tarpeeksi hyvä, saanut kansalaisten suurimman osan hyväksynnän, niin kai olisivat kaikissa tulevissa vaaleissa kannatustaan vaan lisänneet?

Mutta vaalilippuun ei turvauduttu vaan yritettiin valta kaapata täysin epäparlamentaarisin keinoin - aseellisella kapinalla. Tätä en ymmärrä! Lakkoilun määrättyyn mittaan kyllä ynmmärrän, ja vahvankin propagoinnin köyhälistön olojen parantamiseksi. Mutta, että aseellinen verenvuodatus!?
Mitä sillä saavutettiin? Vain valtavat uhrimäärät, surua ja murhetta vuosikausiksi.

Toki köyhemmän kansanosan elämässä oli paljon parannettavaa. Mutta mitä lisäarvoa, kommenttini alkuosa huomioiden, olisi saavutettu heillekään proletariaatin diktatuurissa? Ei yhtään mitään!
Tämän ymmärtääkseen kannattaa muistella idän suunnan tapahtumia.

Valkoisten rangaistustoimet olivat ankaria, mutta ne voi kyllä ymmärtää vaikkakaan ei kaikkia kostotoimia suinkaan hyväksyä.
Valkoisten olisi pitänyt olla taivaan enkeleitä, ellei rangaistuksissa olisi ollut ylilyöntejäkin. Tapahtui pahimmillaan syyn ja seurauksen kausaaliyhteys punaisten suorittamien hirmutöiden vuoksi; jo ennen kapinansa aloittamista.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pertti Rampanen, #51.
Sosialidemokraatit olivat v. 1917 katkeria siitä, että vasemmistoenemmistöinen eduskunta hajotettiin kesken kauden. Se ei päässyt tekemään päätöksiä. He pitivät sitä provokaationa.

Köyhälistön asema oli todella kurja. Nälänhätä nostattaa usein kapinan. Niin silloinkin.

Vuoden 1918 punaisia ei todellakaan voida syyttää siitä, että he olisivat halunneet ajaa Suomen stalinistiseen diktatuuriin. Stalinin tulevista verisistä vuosista ei kukaan voinut tietää mitään silloin. Vasta Lenin kuolinvuoteellaan v. 1924 varoitteli lähipiiriään päästämästä Stalinia vallan kahvaan.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Provokaatioitako olivat kymmenet vaalit maassamme eduskunnan hajoittamisen myötä sisällissodan jälkeen?!
Samanlaista poliittista laskelmointia ne olivat kuin oli porvariston taholta mahdollisesti katsottuna uudet vaalit lokakuussa 1917.

Kun SDP:n kannatus vähän aikaa sitten nousi yli kahdenkymmenen prosentin, niin puoluejohtaja oli heti vaatimassa uusia vaaleja. Joten kyllä tämä taktiikka osataan!

Miksi SDP:n piti pelätä syksyn 1917 vaaleja? Jos heidän ajamansa asiat olisivat olleet suomalaisille niin kannatettavia, toki puolueen olisi pitänyt voittaa vaalit selvästi. Mutta, kun sosialismi-aatteeseen eivät uskoneet kaikki työläisetkään, niin kyseiset vaalit vasemmisto sitten hävisi.

Lenin oli yhtä julma kuin Stalin. Bolshevistis-kommunistiseen diktatuuriin oli Suomi tarkoitus saattaa. Kai suomalaiset työväenjohtajat olivat "marxinsa" lukeneet??

Kun maltilliset vasemmistojohtajat eivät saaneet kapinan välttämiseksi joukkojaan kuriin, niin punaisten voittaessa heidät olisi sivuutettu kaikesta johtamisesta. Hyvä, jos olisivat säilyttäneet henkensä!

Vallan olisivat ottaneet radikaali vasemmistojohto ja vallanhimoon päässeet punakaartin johtajat. Lisäksi olisi johtopaikoille tullut lisää pietarinsuomalaisia bolshevikkejä. Itsenäinen, demokraattinen Suomi olisi ollut muisto vain.

***
Kuinka vasemmistojohto olisi ruokapulan nopeasti hoitanut kun elintarvikkeista oli pulaa kaikkialla maailmansotaa käyvissä maissa?? Ja niitä oli vaikea saada senkin vuoksi kun kulkuyhteydet olivat lähes poikki muualle kuin Ruotsiin. Yhden lähetetyn viljajunan saivat Suomeen Venäjältä, muut jäivät bolshevikeille.
Vuoden 1917 sato oli ollut huono. Eikä sitä paremmaksi ainakaan muuttaneet maatalouslakot.
Vähiä elintarvikeita kuluttivat venäläiset sotilaat. Jopa ryöstelivät niitä.
Valkoistenhan piti ajaa pois maastamme tuo porukka.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pertti Rampanen, #53.
Sosialidemokraatit olivat pettyneitä uusista vaaleista, koska heille ei ollut annettu edes mahdollisuutta näyttää, millaisia uudistuksia he olivat halunneet tehdä. Porvaripuolueet tietenkin sanoivat propagandassaan, että Sdp ei saanut mitään aikaan, vaikka heille ei edes annettu mahdollisuutta.

On aivan turhaa spekuloida, mitä olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet. Eihän sitä kukaan voi tietää. Kenties Suomesta olisi saatu vähitellen aikaan Ruotsin kaltainen valtio, jossa sosialidemokraatit ovat olleet vallassa vuosikymmeniä.

Elintarvikepula iskee aina ensimmäisenä ja voimakkaimmin köyhiin ja maattomiin. Hyvässä muistissa olivat vielä 50 vuotta aikaisemmin koetut hirvittävät nälkävuodet. Rikkaat aina selviävät parhaiten.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #54

Oletko tosissasi Timo Uotila tuon keskimmäisessä kommenttisi kappaleessa esittämäsi ajatuksen kohdalla??! Ei Ruotsin kaltaista valtiota punaisten voittaman kapinan ansiosta olisi koskaan syntynyt.
Koko SDP olisi puolueena lakkautettu. Ainoa puolue, joka olisi sallittu olisi ollut kommunistinen puolue.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #55

Pertti Rampanen, #55.
Tämähän on asia, jota meistä kukaan ei voi tietää. Pidän kyllä aivan mahdollisena, että Suomesta olisi punaisten voiton jälkeen voinut vähitellen kehittyä Ruotsin kaltainen demokratia, jossa Sdp:llä on suurimman puolueen asema ja vallassa usein Labour-blokki. Suomessahan olivat koko Venäjän vallan ajan voimassa Ruotsin vallan aikaiset lait ja käytännöt.

Mutta kuten sanottu, kukaan ei voi tietää, mitä olisi tapahtunut, ellei olisi tapahtunut, niin kuin tapahtui. Toivoa kyllä voimme.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #56

Historian tutkijat eivät harrasta kontrafaktuaalista historiankirjoitusta. Mutta koska minä en ole historioitsija voin hyvin sisällissodankin tapahtumista jossitella.

Venäjän sosialidemokraattinen puolue oli hajonnut. Bolshevikit kaappasivat johdon, ja alkoi menshevikkien puoluefraktion (ja muiden poliittisten puolueiden) alasajo. Joukkohaudat ja pakkotyöleirit täyttyivät bolshevikkien vastustajista.

Kun maamme vuoden 1918 kapinoineen oli vahvasti sidoksissa Venäjän vallankumoustapahtumiin, niin miten voidaan esittää, että Suomessa olisi voinut punaisten voiton myötä tulla johtavaksi poliittiseksi hallintomalliksi Ruotsin kaltainen sosialidemokratia??!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #58

Pertti Rampanen, #58.
Suomi eli kuitenkin koko Venäjän vallan ajan monessa mielessä "eri planeetalla" kuin tsaarin valtakunta. Suomessa oli järjestetty demokraattiset vaalit jo v. 1907. Venäjällä ei vieläkään v. 2018. Voi hyvin ajatella, että Suomi olisi itsenäisyyden myötä ottanut harppauksen Ruotsin suuntaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

On muistettava, että punaiset ja heidän tukijansa eivät nostaneet aseita Suomea vastaan edes talvi- ja jatkosodassa. Paavo Väyrysen isää ei otettu armeijaan asevelvollisena, koska hänen isänsä oli sosialisti. Väyrysen isä oli kuitenkin rintamalla taistelemassa Stalinia vastaan ja vielä Hitleriä vastaan Lapin sodassa. Näistä kuulimme Tampereen presidentinvaalikeskusteluissa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Eivät nostaneet eivät!
Heidän silmänsä avautuivat vihdoin viimein näkemään sosialismi/kommunismi-aatteen kauheuden. Joutuivat kokemaan Stalinin johtaman diktatuurivaltion hyökkäämisen terroripommituksin Suomen työläissiviilien kimppuun.
Mutta toisaalta täytyy todella ihmetellä miten paljon äärivasemmistolaisia kommunisteja oli maassammme vielä pitkälti sotien jälkeen yrittämässä kaataa laillista hallintoa ja hävittämässä vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä!? Mutta tuolloin elettiinkin suomettuneessa Suomessa, jossa mainitunlainen valtiopetoksellinen toiminta sallittiin(!).

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pertti Rampanen, #59.
Toisaalta on muistettava, että vasemmistolla ei ollut käytännössä täysiä kansalaisoikeuksia 1920- ja 1930-luvuilla. Siltä kannalta on ymmärrettävää, että myös Skdl sai oikeuden osallistua vaaleihin.

Stalin kohteli sentään Suomea paljon, paljon lempeämmin kuin Puolaa, Unkaria, DDR:ää jne. Meillä saatiin elää jo heti sodan jälkeen jonkinlaisessa demokratiassa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Ylen tuoreessa kyselytutkimuksessa kansalaiset näkevät sodassa vallan ja köyhyyden yhteentörmäyksen.
Kansalaisten käsitys sisällissodan synnystä seurailee nykytutkijoiden näkemystä.
Pyysimme laittamaan sotaan johtaneet syyt tärkeysjärjestykseen. Kyselyn mukaan sodan tärkein syy on kansalaisten mielestä köyhien ahdinko ja mahdottomat elinolot. 46 prosenttia on tätä mieltä. Vain 18 prosenttia ei pidä syytä merkittävänä.
Toiseksi tärkeimpänä nähdään omistavan luokan haluttomuus tehdä myönnytyksiä köyhille.
https://yle.fi/uutiset/3-10014896

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset