TimoUotila1 Elämän tragikomediaa

Ylen tärkeä Yle täyttää 90 vuotta

  • 1. Timo Uotila työhuoneessaan Ylessä viime vuosituhannella.
    1. Timo Uotila työhuoneessaan Ylessä viime vuosituhannella.
  • 2. Timo Uotila Ylen avustajana Australian Sydneyssä.
    2. Timo Uotila Ylen avustajana Australian Sydneyssä.
  • 3. Ylen ex-pääjohtaja Sakari Kiuru on muutaman kuukauden vanhempi kuin Yle, mutta jatkaa innokkaana ”radioaktivistina”.  Tässä hän on entisen Prahan kirjeenvaihtajan Lieko Zachovalován kanssa.
Kuva: Timo Uotila
    3. Ylen ex-pääjohtaja Sakari Kiuru on muutaman kuukauden vanhempi kuin Yle, mutta jatkaa innokkaana ”radioaktivistina”. Tässä hän on entisen Prahan kirjeenvaihtajan Lieko Zachovalován kanssa. Kuva: Timo Uotila
  • 4. SBS-radion suomenkielisen ohjelman toimittaja Karl Mattas (vas.) ja Timo Uotila tapasivat taas Helsingissä kesällä 2016.
    4. SBS-radion suomenkielisen ohjelman toimittaja Karl Mattas (vas.) ja Timo Uotila tapasivat taas Helsingissä kesällä 2016.

# Yleisradio juhlii 9.9. 90-vuotista toimintaansa. Kyseessä on julkisen hallinnon radio- ja tv-yhtiö, jollaisia on kaikissa sivistyneissä demokratioissa. Yleisradion toimintaa valvoo hallintoneuvosto, jossa kaikki poliittiset puolueet ovat edustettuina. Minkäänlainen yksipuolinen propaganda ei siis saa tulla Ylessä kuuloonkaan. Tarvitaan aina vastaväitteitä ja keskustelua. Toimittajien pitää etsiä totuutta kuin tullin huumekoira. Elämmehän sananvapauden mallimaassa.

 

Ylen ensimmäinen radiolähetys 9.9.1926

# Ylen ensimmäisen radiolähetyksen kuulutti Alexis af Enehjelm. Sitten puhui yhtiön väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi valittu L. M. Viherjuuri. Hän kiitti Suomen yleisradiotoiminnan yksityisiä uranuurtajia ja lupasi kansalle ”nykyoloissamme niin ylen tärkeätä sivistystä, tiedonantoa ja jalostavaa virkistystä tarkoittavaa työtä.” Se oli laittamattomasti sanottu. Siinä oli yleisradiotoiminnan ydinohjelma.

   Tuo L. M. Viherjuuri oli Suomen Kuvalehden päätoimittaja 1918-36. Hän oli innokas radioamatööri ja myös Langaton-nimisen radiolehden päätoimittaja 1924-27. Hän perusti Radiokuuntelija-lehden1936.

   Kun selailen Suomen Kuvalehden numeroita vuodelta 1926, en ihmeekseni löydä sieltä juuri mitään Yleisradioon liittyvää. Pakinassaan Tahko eli Lauri Pihkala sentään vertaa radiostudiolla yksinään mikrofoniin puhumista ”saappaaseen puhumiseksi”. Hän kaipaa enemmän keskusteluja ja suorastaan poliittisia väittelyjä. Niitä hän oli pian saava.

   Nimimerkki Bagheera kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä 49/1926: ”On vieläkin ihmisiä, jotka kohauttavat olkapäitään radiolle ja sanovat sitä mitättömäksi muotiharrastukseksi. Sellaiset ihmiset olisivat tietysti, jos olisivat eläneet sata vuotta aikaisemmin, kohottaneet olkapäitään myöskin telefonille (eli nykykielellä puhelimelle) ja sähkölennättimelle.”    

   Kenties radiota pidettiin 1926 vähän höynähtäneiden ”nörttien” puuhasteluna. Niinhän uusiin keksintöihin on aina suhtauduttu. Muistan hyvin, miten väritelevisiota pidettiin 1960-luvulla ”amerikkalaisena hullutuksena, joka menee nopeasti ohi”. Radio on kuitenkin säilyttänyt nopeimman ja vaivattomimman tiedotusvälineen roolinsa, jota vasta internet on käynyt haastamaan.

 

Yle radio ennen televisiota   

#   Minulla on muistikuvia ja päiväkirjamerkintöjä jo ajalta, jolloin televisio ei ollut vielä aloittanut Suomessa. Tässä esimerkkejä:

Pe 5.2.1954 kuuntelin radiosta ”Lauantaisaunan”, jossa Reino Helismaa sepitti ohjelman aikana runon.

Ma 1.3.1954 kuuntelin ”Niskavuori”-kuunnelman 4. jakson.

To 4.3.1954 kuuntelin Holmenkollenin kisoja, joissa suomalaiset pärjäsivät huonosti.

To 11.3.1954 kuuntelin "Herra X" –tietokilpailua.

Ti 30.3.1954 kuuntelin ”Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja”

 

Yle-televisio aloitti

#Viisi vuotta myöhemmin talossa oli jo televisio, jota katsottiin ahkerasti. Tässä pari näytettä päiväkirjasta:

La 9.5.1959 katselimme televisiosta Minna Canthin näytelmän ”Papin perhe”. Esitys oli korkeata luokkaa, mutta niin oli näytelmäkin. Sen sanomakaan ei ole ollenkaan vanhentunut…

Su 10.5.1959 katselimme televisiota. Ensin tuli melko köykäinen Bette Davis –filmi ”Kesäkuun morsian”.  Katsoimme myös Tallinnan television suomenkielisiä ohjelmia: Tallinnasta tuli  hyvin kiinnostava ja paljastava dokumenttifilmeihin ja asiakirjoihin pohjautuva ohjelma Natsi-Saksasta ja etenkin Nato-kenraali Hans Speidelista. Kovin kolkko on hänen menneisyytensä…

 

Kennedyn murha 1963

# Entä missä olin sinä päivänä marraskuussa 1963, jolloin USA:n presidentti John F. Kennedy murhattiin? Silloin työskentelin amerikkalaisessa uutistoimistossa United Press Internationalissa ja käänsin uutisia englannista suomeksi. Juuri tuona Kennedyn murhailtana minulla oli vapaapäivä. Viimeistelin kotona historian alan pro gradu –työtäni. Samalla kuuntelin Ylestä Radion Sinfoniaorkesterin konserttia. Sen aikana tuli ilmoitus Dallasin hirmuteosta. Konsertin kuuntelu ja gradun teko loppui sillä erää siihen.

   Seuraavana päivänä käänsin Ludviginkadulla UPI:ssa juttuja Kennedyn murhaajaksi arvioidun miehen kuolemasta vihaisen kansalaisen luodista. Suuria uutisia riitti.

 

Yleen lokakuussa 1966

# Olin lähettänyt hakupaperit, kun Ylen ulkomaanosastolle etsittiin toimittajaa. Minun palkkaamiseeni syyllistyi radion kulttuuriohjelmien toimittajana tutuksi tullut radioääni Saara Palmgren. Hän oli tuolloin ulkomaanosaston päällikkö

   Sain tehtäväkseni kansainvälisen median seuraamisen. Hoidin myös tulkkina ja avustajana Suomessa vierailleita journalisteja. Siinä tehtävässä tarvittiin yhä enemmän venäjän kieltä, jota olin opiskellut yliopistossa. Kielitaidon kehittämiseksi minut lähetettiin opetusministeriön stipendiaatiksi Leningradiin.

   Juuri lähdön aikoihin neuvostotankit vyöryivät Prahaan. Kuuntelimme kauhuissamme Lieko Zachovalován raportteja miehitetystä Tshekkoslovakiasta. Olin vähällä perua stipendimatkani. Lähdin kuitenkin ja viivyin melkein vuoden. Onneksi pääsimme joka viikko Suomen edustuston saunaan. Asuntolassa tuli nimittäin suihkusta lämmintä vettä vain tunnin ajan kerran viikossa. Mutta venäjänkielen taito kehittyi, mistä olen yhä kiitollinen.

   Karmein tilanne oli Suomen itsenäisyyspäivän juhlassa, jossa minun piti pitää puhe. Jouduin ankaraan kuulusteluun, kun en suostunut jättämään puhettani hyväksyttäväksi etukäteen.

 

Ulkomaanohjelmia Radio Finlandille

# Suomeen palattuani oli ensin tiiviisti mukana mm. Suomen ja Neuvostoliiton yhteishankkeissa ja muissa kansainvälisissä tehtävissä pääjohtajien Eino S. Revon ja Erkki Raatikaisen aikana. Sitten siirryin tekemään ulkomaille suunnattuja radiolähetyksiä. Meillä oli lyhytaaltokuuntelijoita Australiaa myöten. Noita toimintoja veti mainio journalisti Ville Zilliacus.

   Suomessa vieraillessaan australiansuomalaiset kuuntelijamme kävivät toimituksessa. Innostuin heidän kertomuksistaan niin paljon, että päätin ottaa virkavapautta ja matkustaa Australiaan.

   Loppujen lopuksi asuin Sydneyssä melkein kaksi vuotta 1982-84. Tein kirjeenvaihtajana juttuja mm. Australian politiikasta ja kulttuurista.

  Palasin Suomeen muutamaksi vuodeksi. Sitten Australian-kuume pääsi taas valloilleen. Olin 1988-89 vuoden verran Brisbanessa toimittamassa suomenkielistä lehteä Finlandia Newsia.

 

Berliinin muuri murtui – Yle aloitti venäjänkieliset lähetykset

# Pian Berliinin muuri murtui. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet muuttuivat siinä määrin normaaleiksi, että pääjohtaja Reino Paasilinna päätti aloittaa venäjänkieliset radiolähetykset. Olin tuottajana panemassa alulle noita ohjelmia lokakuusta 1990. Venäjänkielistä palvelua on laajennettu ja kehitetty kiitettävästi. Ylellä on myös venäjänkieliset tv-uutiset ja erinomaiset nettisivut: http://yle.fi/uutiset/novosti/

   Minusta on äärimmäisen tärkeää juuri nykyisinä kansainvälisen jännityksen aikoina, että Suomi tarjoaa Suomen venäjänkielisille ja koko laajalle Venäjänmaalle suomalaista näkökulmaa. Muuten nuo ihmiset olisivat Kremlin ohjelmavyöryn armoilla.

   Suomi tarvitsisi maahanmuuttajalähetyksiä myös vaikkapa arabiaksi, somaliksi ja kurdiksi.

 

Yli 50 ohjelmaa kaukosiirtolaisten parissa

# Vuosituhanten vaiheessa valmistin laajojen ulkomaanmatkojeni pohjalta radio-ohjelmasarjan Suomen kaukosiirtolaisista Uutta-Seelantia, Etelä-Amerikkaa ja USA:ta, Kanadaa ja Alaskaa myöten. Nuo ohjelmat lähetettiin useaan kertaan ulkomaanlähetyksissä. Mutta kovin harvat kotisuomalaiset ovat niitä kuulleet keski- tai lyhytaalloilta. Toivoisinkin, että ne voitaisiin esittää vihdoin myös kotimaanlähetyksissä.

 

Ylestä maailman suurimmalle maahanmuuttajaradiolle Australian SBS:lle

# Ylestä lähdettyäni vuonna 2002 olen avustanut ulkosuomalaislehtiä, mm. näinä aikoina myös 90 vuotta täyttävää Suomi Newspaperia. Onnittelut lehdelle ja sen päätoimittajalle Risto Söderille Melbourneen!

   Yleisradadiotoimintaani olen jatkanut avustamalla Suomi-raporteilla jo neljännesvuosisadan maailman suurinta maahanmuuttajaradiota, Australian valtion Special Broadcasting Serviceä SBS:ää. Sillä on lähetyksiä 74 kielellä, siis myös suomeksi. Suomenkielisen lähetyksen toimittaa Sydneyssä Karl Mattas, joka oli ennen Australiaan muuttoaan 1970-luvun alussa Ylen filminleikkaajana. SBS:n kaltaista maahanmuuttajien palvelua tarvittaisiin kaikissa sivistysmaissa. Aikaisemmin ulkomaanohjelmat kaukomaille lähetettiin lyhytaalloilla, joiden kuuntelu oli usein hankalaa ja kuuluvuus heikko. Nykyään digiradiota voi kuunnella kännykällä ja tietokoneella jopa toiselta puolella maapalloa  

   Tästä voitte kuunnella Australian SBS Radion tuoreimman suomenkielisen lähetyksen: http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish?language=fi

   Tässä ovat Timo Uotilan Suomi-raportit SBS:lle:

   Politiikkaa: http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/fi/content/timo-uotila-8916-politiikka?language=fi

   Urheilua ja kulttuuria: http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/fi/content/timo-uotila-8916-urheilua-ja-kulttuuria?language=fi

 

   Lämpimät onnittelut 90-vuotiaalle Yleisradiolle, toimitusjohtaja Lauri Kiviselle ja koko poppoolle! Teette Ylessä ylen tärkeää työtä. Ja kiitokset saamastani ”radioaktiivisuustartunnasta”!

 

Kuvat:

1.

Timo Uotila työhuoneessaan Ylessä viime vuosituhannella.

2.

Timo Uotila Ylen avustajana Australian Sydneyssä.

3.

Ylen ex-pääjohtaja Sakari Kiuru on muutaman kuukauden vanhempi kuin Yle, mutta jatkaa innokkaana ”radioaktivistina”.  Tässä hän on entisen Prahan kirjeenvaihtajan Lieko Zachovalován kanssa.

Kuva: Timo Uotila

4.

SBS-radion suomenkielisen ohjelman toimittaja Karl Mattas (vas.) ja Timo Uotila tapasivat taas Helsingissä kesällä 2016.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jukka Konttinen, #1:
"Yksi asia, minkä Yle näyttää nyt apinoineen kaupallisilta formaateilta, on toimittajien keskinäinen kimppakiva. Ei tarvita enää asiantuntijoita haastateltaviksi kun toimittajat haastattelevat toisiaan."

Olen tästä asiasta samaa mieltä. Pakonomainen hauskanpito ei liiallisina annoksina ole miellyttävää. Talossa on myös toimittajia, jotka esiintyvät kaikkien alojen asiantuntijoina, besserwissereinä. Se ärsyttää minuakin.

Jokainen toimittaja on kuitenkin yksilö ja erilainen. Joukossa on monen monta aivan erinomaista ja sivistynyttä journalistia.

Tärkeintä on journalismin moniarvoisuus ja riippumattomuus poliittisista ja kaupallisista intresseistä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Katsoin lauantaina 10.9. televisiosta Ylen valtavan koko illan satsauksen, Yle-esittelyn otsikolla Sinun tarinasi - Yle 90. Siinä esiteltiin pieninä palasina lähes kaikkea, mitä Yle on tehnyt tai tekee. Siinä oli lähes kolmeen tuntiin ahdettu kaikkea mahdollista ja hieman mahdotontakin.

Jotain kuitenkin puuttui, nimittäin varsinaisen ns. taidemusiikin esittely. Karita Mattilakin oli solistina pantu laulamaan melkein iskelmämusiikkia. Pelkäsivätkö ohjelman tuottajat monokansan kritiikkiä liiasta "hienostelusta"?

Tuota ns. korkeakulttuuria saimme sitten nauttia loppuillan vaihtamalla kanavaa Yle Teemalle. Siellä saimme olla etupenkissä katsomassa ja kuulemassa maailmankuulua Proms-konserttia Lontoosta. Kapellimestarina oli suomalainen Sakari Oramo. Tuon ohjelman tarjosi meille Britannian Yle eli BBC.

On todella mahtavaa, että pääsimme ensin Helsingin keskustaan Musiikkitaloon ilman bussi-, juna- tai metromatkaa. Ja sitten saatoimme siirtyä Lontooseen Albert Halliin ilman lentolippuja hotellivarauksia ja pääsylippumaksuja.

Hyvä Yle! Hyvä Britannian Yle BBC!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kuuntelin juuri Yle90-jumalanpalveluksen, joka tuli Tampereen tuomiokirkosta. Jostain teknisestä syystä jumalanpalvluksen televisiointi jäi pois.

Seuranneessa keskustelussa oli Kimmo Saareksen ja Hanna Paavilaisen haastateltavana mm. tuomiokirkon jumalanpalveluksessa esiintynyt arkkipiispa Kari Mäkinen.

Seuranneessa keskustelussa kävi ilmi, että Tampere oli aloittanut radiotoiminnan ja jopa radiojumalanpalvelukset jo ennen Yleä. Ensimmäinen radiojumalanpalvelus oli 1.2.1925. Tuolloin oli kulunut vain seitsemän vuotta Tampereen verisestä vuodesta 1918.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Ylen 90-vuotisjuhlinnassa olisi pitänyt ottaa esille myös vieraskieliset palvelut. Sodan aikana Suomi lähetti venäjänkielisiä radio-ohjelmia "Moskovan Tiltun" propagandan vastapainoksi.

Viime vuosikymmenillä Yle kehitteli vieraskielistä ulkomaanlähetystensä palvelua. Radio-ohjelmia tehtiin 1980-luvulla suomen ja ruotsin lisäksi englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Ylellä on ollut jopa latinankielistä uutispalvelua.

Tärkeä avaus oli 1990 venäjänkielisten ohjelmien aloittaminen. Nykyään Ylellä on myös venäjänkieliset tv-uutiset ja mainiot nettisivut venäjäksi.

Kun erityisten ulkomaanohjelmien lähettäminen on käynyt digiradion aikakaudella epätarkoituksenmukaiseksi, maahanmuuttajakieliset lähetykset ovat nykyisenä pakolaistulvien aikakautena tulleet entistä tärkeämmiksi. Ylen pitäisi lähettää ohjelmia vaikkapa arbiaksi, somaliksi ja farsiksi. Oppia kannattaa ottaa Australian SBS Radiosta, jolla on maahanmuuttajalähetyksiä yli 70 kielellä, mm. suomeksi: www.sbs.com.au

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Yle Tv2:n "Lisääntymisilta" 12.9. oli hyvä esimerkki siitä, miten Yle tarttuu tärkeässä aioassa "härkää sarvista".

Yksi näkökohta jäi kuitenkin vähälle, suorastaan pimentoon:

On todella hälyttävää, että päättäjiltä ja hallituksilta on jäänyt huomaamatta "kadotetun sukupolven" syntyminen.

Vielä vuonna 2006 myytiin noin 34 000 ensiasuntoa, mutta kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 2014, oli määrä pudonnut 20 000 ensiasuntoon. Tämähän tarkoittaa sitä, että 1980-luvulla syntyneet nuoret joutuivat ensin lapsina vanhempiensa taloutta jäytäneeseen 1990-luvun lamaan. Täysi-ikäisiksi kasvettuaan he ovat kärsineet jo vuodesta 2008 banksterien keplottelujen käynnistämästä taantumasta.

Tällainen tilanne ei anna mahdollisuutta asunnon ostoon, ei opiskeluun. Vuokratkin ovat nousseet pilviin. Koko tulevaisuus on tumman hämärän peitossa.

Tässä on myös aivan looginen syy sille, että Suomessa ei enää synny lapsia entiseen malliin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Meillä ei ole vielä lainkaan ymmärretty maahanmuuttajakielisten ohjelmapalvelujen merkitystä. Ylen venäjänkielisten radio- ja tv-ohjelmien ja nettisivujen merkitys on päivänselvä nykyisessä tilanteessa, kun Kreml antaa maailmanmenosta aivan erilaista tulkintaa kuin kansalaisyhteiskunta Suomi. Jos Ylellä ei olisi venäjänkielistä palvelua, Suomen venäjänkieliset ja koko Venäjänmaa saisivat maastamme vain Kremlin tarjoaman kovin yksipuolisen version.

Samalla tavalla vaikkapa somalit, syyrialaiset ja irakilaiset tulevat niin erilaisesta kulttuurista, että he tarvitsisivat heti alkuun kunnollisen Suomi-esittelyn omilla äidinkielillään. Muuten kotoutuminen ja työmarkkinoille pääsy vie moninkertaisen ajan - jos onnistuu ollenkaan.

Näihin maahanmuuttajakielisiin lähetyksiin Yle tarvitsisi budjettirahaa. Tätä toimintaa ei ole oikein kustantaa Ylen normaalipalveluja kurjistamalla. Australiassa on maahanmuuttajalähetyksiä varten aivan oma valtion yhtiö SBS, joka lähettää ohjelmaa yli 70 kielellä, niiden joukossa suomeksi:
http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish?languag...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Vaikka olen tässä kirjoituksessani korostanut voimakkaasti julkishallinnollisen radio- ja tv-toiminnan merkitystä demokraattiselle sananvapausmaalle, en suinkaan väheksy muiden radio- ja tv-ohjelmien merkitystä. Annan esimerkiksi suuren arvon MTV3:lle laadukkaasta journalismista. Toivon sydämestäni, että nuo lähetykset saavat ansaintalogiikkansa kuntoon.

Olen myös seurannut surullisella mielellä Radio Helsingin vaikeuksia. Toivon, että tuo ohjelmakanava voisi jatkaa.

Olen myös hyvin tyytymätön hallitukseen, joka sääti lehdille sellaisen veron, että niitä on postitettava nykyään Norjan kautta.

Tarvitsemme monimuotoista mediaa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Katsoin Yle Fem -televisiosta ohjelman, jossa suomalaiset maahanmuuttajat keskustelivat englanniksi terrorismista ja Suomen tilanteesta. Tuollainen keskustelu oli hyvin tarpeellinen. Siitä kävi kyllä ilmi, miten huonosti vuosia Suomessa asuneet maahanmuuttajatkin ovat suomalaisesta elämänmenosta.

Tämä keskustelu paljasti, miten tärkeitä omakieliset Suomea esittelevät ohjelmat olisivat tuoreille maahanmuuttajille, jotka eivät tietenkään osaa suomea eivätkä ehkä englantiakaan. Mallia olisi otettava Australian SBS:ltä. Kieliä voisivat olla somali, arabia, farsi, kurdi jne.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Yle vaikuttaa päivittäin voimakkaasti suomalaisten elämään ja keskusteluun. Torstai-illan A-studiossa otsikolla Kuka pääsee alttarille? keskusteltiin homoparien kirkollisen vihkimisen mahdollisuudesta ja/tai mahdottomuudesta. Tuo keskustelu kuulemma vaikutti kirkon jäsenmäärään ja -laatuun.

Tämän päivän Pressiklubissa keskusteltiin yritysjohtajien palkkaökyilystä ja hyvä-veli-lurjustelusta. Onneksi studiossa oli Ben Zyskowicz, joka kumma kyllä on tässä maassa ainoa poliitikko sanomaan: "Tuo ei kerta kaikkiaan käy!" Ylistävät kiitokset BZ:lle.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Viime vuonna Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon voittanut mainio sananvapauden ritari Riku Rantala kirjoittaa Helsingin Sanomissa 17.9.:
"Suomalaiset ovat aina saaneet nauttia yllättävän korkeatasoisesta televisiosta, kun suurin osa maailman televisioista näyttää kuraa. Mistä se johtuu? Samasta syystä kuin turisti kohtaa maailman laadukkainta tv-tarjontaa Britanniassa, Tanskassa, Saksassa, Ranskassa tai vaikka Ruotsissa: niissäkin sattuu olemaan Ylen kaltaisia laadukkaita julkisen palvelun kanavia." Lisäisin joukkoon vielä Australian, joka usein unohdetaan, kun luullaan, että se on tässä suhteessa kuin USA.
Kaikissa mainituissa maissa julkisen palvelun televisio on kirittänyt myös kaupallisia kanavia parempiin sisältöihin. Muutenhan ne eivät pärjäisi kilpailussa.
Se on lahjomattomasti ja laittamattomasti sanottu.