TimoUotila1 Elämän tragikomediaa

Neuvosto-Eesti ennen 1991 kuin taru menneiltä ajoilta

  • Kuva 1: Timo Uotila ja Viru-hotelli.
    Kuva 1: Timo Uotila ja Viru-hotelli.
  • Kuva 2: Vanhaa ja uutta Tallinnaa. Kuva: Timo Uotila
    Kuva 2: Vanhaa ja uutta Tallinnaa. Kuva: Timo Uotila
  • Kuva 3: Australian Sydneyn Estonian House, Eesti Maja.
    Kuva 3: Australian Sydneyn Estonian House, Eesti Maja.

# Meille on noussut uusi sukupolvi, jolla ei ole mitään aavistusta siitä, millaista elämä Neuvosto-Eestissä oli. Elokuun painostavan jännittävinä päivinä 1991 Neuvosto-Eestin ajat päättyivät ja Viro sai takaisin itsenäisyytensä, joka sillä oli ollut 1918-1940. Neljännesvuosisata sitten Mihail Gorbatshovin syrjäytti Gennadi Janajevin juntta. Sitten tuli Boris Jeltsin, joka irrotti Venäjän federaation Neuvostoliitosta, mikä tarkoitti käytännössä neuvostotasavaltojen itsenäistymistä. Gorbatshov jäi tyhjän päälle.

   Viro on maantieteellisesti Suomea lähellä, vaikka eri aikakausina meidän välillemme on ilmaantunut erilaisia raja-aitoja. Kielisukulaiskansoja on kuljetettu eri suuntiin.

   Jatkosodan aikana meillä kotona Helsingin Puistolassa asui jonkin aikaa virolainen venepakolaisperhe, joka jatkoi sittemmin matkaa Ruotsiin.     

   Yleisradiossa työskennellessäni kävin ohjelmamatkalla Tallinnassa jo v. 1969, jolloin Ylen Aamukahvi-lähetys tuli Viru-hotellin rakennustöiden keskeltä.

   Muistan myös, miten virolainen Moskovan tv:n toimittaja uhkasi tehdä Etykin päätösistunnosta Helsingistä v. 1975 oman version virolaisille. Tuskinpa se onnistui silloin.

   Virolaisten toimittajien oli äärimmäisen vaikeaa saada lupaa ohjelmantekoon Suomessa. Kerran kuljin erään toimittajan oppaana. Hänen tehtävänään oli kertoa paikoista, joissa Lenin oli piileskellyt Suomessa kesällä 1917. Tuolle ohjelmaidealle hän oli saanut luvan Tallinnassa – tietenkin Moskovan kautta.

   Joskus 1970-luvulla kävin Kaarle Stewenin kanssa tekemässä ohjelmasarjaa neuvostoelokuvasta. Noilla matkoilla kävimme myös Tallinnassa.

   Laivamatkailu Helsingistä Tallinnaan Georg Ots –lautalla alkoi 1960-luvulla. Neuvostoeestiläisten oli kuitenkin äärimmäisen vaikeaa saada viisumia Suomen-matkalle.  Kun Suomesta matkustettiin Tallinnaan, kannatti ottaa mukaan ylimääräinen annos purukumia ja sukkahousuja. Ne olivat kysyttyä tavaraa katukaupassa.

   Perestroikan kaudella Viron itsenäisyyshenki alkoi saada erityisiä ilmauksia laulujuhlilla, joilla myös kävin joitakin kertoja. Muistan myös ihmisketjut itsenäisyyden kaipauksen ilmaisuina.

 

Australiassa on vilkas virolaisyhteisö

# Australiassa asuessani 1982-84 kävin Sydneyssä Eesti Majalla (Estonian House) eli Australian virolaisten ”haalilla”. Siellä kuulin monia tarinoita virolaisten paosta ulkomaille neuvostovallan pystyttämisen aikoihin. Olin myös Eesti Majalla Viron vanhan itsenäisyyspäivän helmikuun 24. juhlissa. Noihin juhliin oli pyydetty myös suomalaisia diplomaatteja, mutta neuvostokaudella he loistivat poisaaolollaan. Nykyään suomalaiset käyvät usein Eesti Majalla, jossa esitetään myös suomalaisia elokuvia. http://www.eesti.org.au/

   Sydneyssä kävin toisinaan silloisen suomenkielisen ohjelman toimittajan Tauno Lehtosen kanssa maailman suurimman maahanmuuttajaradion SBS:n studioilla ohjelmanteossa. Vironkielinen lähetys oli suomankielisen jälkeen. Niinpä tapasimme usein tuon ohjelman toimittajan Charles Peipmanin. Olin sittemmin oppaana hänen Suomen-matkallaan.     

   Sydneyssä haastattelin myös suomalaista Jim Aaltoa, joka oli osallistunut Viron itsenäisyystaiteluihin jo v. 1918.

   Tuo kaikki on viime vuosituhannen tarinaa, jota monet eivät enää usko todeksi.

 

Kuva 1: Timo Uotila ja Viru-hotelli.  

Kuva 2: Vanhaa ja uutta Tallinnaa. Kuva: Timo Uotila

Kuva 3: Australian Sydneyn Estonian House, Eesti Maja. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Olisit kertonut ketkä olivat suurimmat vaikuttajat Viron itsenäisyyteen. Teit vain pintaraapaisun.

Olin siellä silloin, kun itsenäisyyttä tehtiin.

Toimittajat notkuivat Viruhotellin ja Tallinna hotellin baaritiskeillä ja kyselivät mm. minulta ''Mishä mennään?''

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Iskonmäki, #1.
Mielenkiintoinen havainto. Toimittajat ovat usein ulalla niin kuin kaikki muutkin, joskus vielä enemmän. Ne, jotka olivat oikeasti asuneet pitempään Neuvosto-Eestissä katutasolla, tiesivät tietysti paljon enemmän. Toimittajien tehtävänä on yrittää haastatella juuri noita henkilöitä, jotka tietävät enemmän.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eesti ja eestiläiset olivat suomalaisille kylmän sodan ajan nuorille kuin jotain kalevalaista ammoista mytologiaa. Tiettävästi etelämpänä asusteli jonkinlainen etninen häviämässä olevan kansa, joka oli rautaesiripun takana sorron alla, mutta se oli todella kaukana ja luoksepääsemättömissä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jukka Kuikka, #2.
Kuvaat erinomaisesti tuon neuvostokauden tunnelman.

Tänään tilanne on hyvin toisenlainen. Viro on hoitanut talouttaan finanssikeskusten ohjeiden mukaisesti. Jopa Suomi on myös hakenut oppia Virosta tietotekniikan käytössä. Monet myös haikailevat Viron puolustuspoliittisia ratkaisuja.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jukka Kuikka, #2.
Kuvaat erinomaisesti tuon neuvostokauden tunnelman.

Tänään tilanne on hyvin toisenlainen. Viro on hoitanut talouttaan finanssikeskusten ohjeiden mukaisesti. Jopa Suomi on myös hakenut oppia Virosta tietotekniikan käytössä. Monet myös haikailevat Viron puolustuspoliittisia ratkaisuja.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#2
Tuo oli viralliselta Suomelta oivallinen nimitulkinta. Neuvosto-Eesti ja nyt on Viron tasavalta.

Siinä kielet menivät mukavasti solmuun poliittisesti.

Suomi olisi kaiketi ollut Nõukogude-Suomi ja sitten Soome-vabariik.

M. Koiviston kommentit tuohon aikaan saivat minut oksentamaan Suomen suuntaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Iiskonmäki, #9.
Nuo kaksi nimitystä Viro ja Eesti ovat askarruttaneet minua aina. Suomalaisten tietokirjojen mukaan pitäisi puhua vain Virosta, vaikka se viittaakin vain yhteen Viron maakunnista. Tässä on hiukan sama ilmiö kuin että puhutaan Tapanilasta tai Mosa(backasta). Tuo Mosa on sellainen epävirallinen nimi. Niin on myös Eesti.

Minuakin ärsyttivät Koiviston kommentit elokuussa 1991. Ei kuulemma olisi pitänyt näyttää väritelevisiossa, kun Baltiassa tapeltiin verisesti. Kommentoin asioita kriittisesti raporteissani Australiaan. Mutta vuosien mittaan olen tullut armollisemmaksi. Ymmärrän, miten tiukassa paikassa Suomenkin johtajat olivat noina päivinä.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

#2 Kuikka: " Tiettävästi etelämpänä asusteli jonkinlainen etninen häviämässä olevan kansa, joka oli rautaesiripun takana sorron alla, mutta se oli todella kaukana ja luoksepääsemättömissä."

Neljännesvuosisata sitten loppukesästä 1991 toteutui pieni ihme ihan geopoliittisessa naapurustossamme, pienessä rohkeassa silloisessa "lähiulkomaassa", jonka olemassaolostakaan meillä ei oltu vuosikymmeniin juuri tiedetty tai ainakaan tietävinämme. Kotimaanasioista tietämättömyyttä/ymmärtämättömyyttä taas kuvaa se, että Suomessa vastaavaa luonnollista kehitystä eli itänaapurimme miehityshallinnon vetäyttämistä alueeltamme ei tapahtunut, ei vieläkään, toistaiseksi. Viipurin lääni, Petsamo, Sallan itäosat ja muut meiltä oikeudettomasti väkivalloin 1939-47 anastetut itsenäisen Suomineidon alkuperäiset osat odottavat vielä palautumistaan, vaikka neuvostovalta poistui Baltian maista...

Syksyllä 1991 käytiin muuten myös ajankohtaisia mutta mediassa valitettavan vähälle huomiolle jääneitä neuvotteluja Suomen YYA-sopimuksen jatkosta itänaapurimme kanssa (hetken aikaa vielä Neuvostoliitto-nimisen). Vain harvat politiikan ja median kellokkaat esittivät todella relevantteja näkökohtia siitä, miten generalissimus Stalinin isovenäläismperialismin sanelema maittemme kahdenvälisten suhteiden peruskivenä vuodesta 1948 toiminut alisteisuussopimus tulisi uusia, korvata tai siirtää historiaan.

Yksityinen kansalaisaktivismi ja NGO-järjestöt verkostoineen olivat toki aktiivisempia. Olivathan ne paljolti hoitaneet myös Suomen suunnalta julkisesti ja varsinkin ei-julkisesti järjestettyä tukea Viron uudelleenitsenäistymiskehitykselle. Valtiovallan suhtautumista kuvastivat pitkälle presidentti Mauno Koiviston neuvostovastaisuudesta varoittelevat lausunnot kuten myös tuomio Helsingin Sanomien provosoivalle uutisoinnille Vilnan tv-tornin verilöylystä tammikuussa 1991 "jopa värikuvin". Ulkoministeri Paavo Väyrynen asettui elokuussa 1991 heti tuoreeltaan tukemaan vallankaappari Gennadi Janajevin kommunistijunttaa ja esitti (Suomen puolesta?) toiveensa maittemme perinteisten YYA-suhteitten palaamisesta Brezhnevin pysähtyneisyyden ajan Kekkosen-Paasikiven-linjalle.

- Suomineidon itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna 2017 nousee esiin neljännesvuosisata sitten ohitettu puheenaihe... ks. 25 v sitten: Viro vapaaksi! Suomi kokonaiseksi? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221496-2...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savolainen, #6.
Kiitokset tärkeistä ja mielenkiintoisista näkökohdista. Olen yrittänyt vastata niihin Puheenvuoroni kommenteissa:
http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221543...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Kun nyt täällä kulttuuris-intellektuellin keskustelun Vapaavuoro-puolella ollaan, niin ehkäpä kaivan esiin tammikuussa 1991 käsiini saadun toimittajaharjoittelijan 'kaunokirjallisen' tekstin kaukaisesti Baltian kohtalonkäänteisiin liittyen. Se on jotenkin ajalle ominaistakin viittauksellista kerrontaa suomalaisittain ajateltuna, naapureissamme toki jo puhuttiin suoraankin myös poliittisesti epäkorrekteista teemoista. 'Täysin fiktiivisessä mininovellissa' käsitellään muunnetuin nimin ym. empiriahäivytyksin kaiketi ihan tosiasiallisesti tapahtunutta tuolloin ajankohtaista geopoliittista välikohtausta otsikolla Raekuuro loppiaisena:

""Mies sanoi nimekseen Dainis ja jotakin. Hän kätteli minut melkein epäkohteliaan nopeasti ja kääntyi sitten takaisin ikkunan ääreen. Hän näytti tähtäilevän kiikarillaan kaupungin laidalla näkyviä valopisteitä, jotka liikkuivat hiljakseen. Hän raapaisi poskeaan ja veti pitkän henkosen savukkeestaan ennen kuin stumppasi sen. Ehkä hän mietti miten sanoa sanottavansa suomeksi.
- Niinj, toimittaja Lax.
- Sanokaa vaan Jarkko.

- Niinj, Jargo, pelkäänpä että emme voi järjestää teille kovin hyvä tutustumiskierros juuri nyt. Ja tämä tekniikkahan on samanlainen teillä kotimaassa, ehkä vähän uudempi. Ei nyt voi maisemiakaan katsella… ei kaunista. Teidän on ehkä parempi laskeutua heti alas. Olen pahoillani. Tehkää niinj… olette ulkomaalainen.

- Ovatko ne… Tulevatko ne… tänne?
- Varmuuden vuoksi. Tehkää reportaashinne ulgona, se on parempi. Seuratkaa monitorista… ja Jargo…
Hän kaivoi laukkuaan ja antoi minulle videokasetin ja kirjekuoren.
- Tässä on… tämä on meidän tervehdyksemme, jos lähetys täältä yhtäkkiä loppuisi ettekä saisi signaali… ja tämä, siinä on osoite, olkaa niinj kiltti, lapsilleni.

Otin kasetin ja kirjeen ja huomasin muistavani miehen koko vaikeasti äännettävän nimen aivan kuin vanhan tuttavan nimen. Olisin halunnut sanoa jotakin hänen kielellään, mutten suomalaisena osannut. Hän ymmärsi ja saatteli minut rauhallisesti hymyillen hissille. Ovella seisoi huoltomies metallisakset käsissään odottamassa, että minä pääsen turvallisesti alas.
Päätin tämän kerran viedä lähetyksen perille, vaikka paikalliset pintahiivaolutlaadut jäisivätkin maistamatta. Tiesin, että se loppiainen jäisi mieleeni loppuiäksi. Ja että sinä yönä ihmisten koteihin sataisi televisiosta jäistä lunta, minkä jälkeen kevään tuloa Vilnaan ei estäisi mikään.""

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savolainen, #8.
Kiitos. Hieno teksti, joka kuvailee hyvin tämän Vapaavuoro-blogin aihepiiriä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mieleeni tulee kaksi erityistä tapahtumaa ennen Viron vapautumista. Tyttäreni koulu, Torkkelin taidelukio, harjoitti oppilsvaihtoa. Niinpä saimme tytön viikoksi Virosta kotiimme ja tyttäremme meni viikoksi asumaan Viroon, Tämä tapahtui 1980-luvulla. Muistan miten tänne tulleet nuoret olivat ihmeissään. Heille ostettiin farkkuja ja banaaneja ja sellasta mitä kotoa ei voinut saada. Meille asumaan tullut tyttö ei farkkuja halunnut, mutta saimme häneltä kauniita virolaisia käsitöitä, nahkaisia pieniä rasioita ja neuletöitä. Annoimme hänelle mukaan autoradion. En tiedä miten hänen onnistui viedä radio kotiin, mutta jotenkin tuntuu, että siinä ei ihan huonosti käynyt. Meillähän ei ollut hyvin täsmäävää yhteistä kieltä. Jotenkin se yhteydenpito jäi sitten, vieläkin harmittaa, että niin kävi.

Olimme Tallinnassa turistimatkalla juuri ennen Viron vapautumista, Tunnelma jäi sieltä mieleen. Siellä on vahva vapautumisen huuma ja usko, että he pääsevät ikeestä. Viron lippujakin jaettiin meille turisteille. Sellaista uskoa, en ole missään milloinkaan sen jälkeen kokenut. Toompean mäellä oli valtavat kivet, barrikadeja pystytettynä. Ilmassa oli odotuksen meininki.

Vielä silloin venäläisten shampanjan kauppiaat juoksivat perässämme ja yrittivät myydä pullojaan ja tupakkaa. Päivärekellä olevat eivät voineet niitä ostaa tuliaisiksi kotiin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Irja Laamanen, 10.
Kiitos mielenkiintoisista muistoista.
Noinhan se oli vielä 1980-luvulla. Elimme muutaman kymmenen kilometrin päässä toisitamme ja kuin eri planeetalla. Tilanne oli hiukan sama kuin Suomen ja Ruotsin kesken sodanjälkeisinä vuosina. Tukholmasta sai ostaa jopa kahvia ja suklaata, joista kahvi oli Suomessa kortilla ja suklaa kokonaan poissa kauppojen hyllyiltä.

Muistan hyvin Perestroikan ajan tunnelmat Tallinnassa. Tuntui hurjalta, että virolaiset uskalsivat panna esille vanhan lippunsa. Ja laulujuhlilla oli aivan satumainen tunnelma.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Meillä on taas käsillä merkittävä päivämäärä. Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit Molotv ja Ribbentrop allekirjoittivat 23.-24. elokuuta 1939 Moskovassa eräänlaisen "ystävyyssopimuksen". Sopimukseen sisältyi salainen lisäpöytäkirja, jossa diktaattorit Stalin ja Hitler jakoivat itäisen Eurooapn maat keskenään. Tuossa jaossa Suomi ja Baltian maat joutuivat Stalinille. Tämä salainen pöytäkirja oli talvisodan sekä Viron, Latvian ja Liettuan miehityksen ja neuvostotasavalloiksi joutumisen taustana.

Kremlissä ei vuosikymmeniin myönnetty tuollaista salaista lisäpöytäkirjaa olleen edes olemassa. Vasta joskus 1980-luvulla olin eräässä historiakonferenssissa, jossa eräs neuvostoliittolainen historioitsija myönsi salaisen lisäpöytäkirjan tosiasiaksi. Siitä tuli isoja lööppejä Suomenkin lehtiin.

Suomi siis taisteli talvisodassa diktaattoreita Stalinia ja Hitleriä vastaan, jatkosodassa Stalinia vastaan ja Lapin sodassa Hitleriä vastaan. Tuollaista tarinaa ei millään muulla Euroopan maalla ole. Ja kaiken huipuksi Suomi välttyi pääkaupunkinsa miehitykseltä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Meillä on taas käsillä merkittävä päivämäärä. Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit Molotv ja Ribbentrop allekirjoittivat 23.-24. elokuuta 1939 Moskovassa eräänlaisen "ystävyyssopimuksen". Sopimukseen sisältyi salainen lisäpöytäkirja, jossa diktaattorit Stalin ja Hitler jakoivat itäisen Eurooapn maat keskenään. Tuossa jaossa Suomi ja Baltian maat joutuivat Stalinille. Tämä salainen pöytäkirja oli talvisodan sekä Viron, Latvian ja Liettuan miehityksen ja neuvostotasavalloiksi joutumisen taustana.

Kremlissä ei vuosikymmeniin myönnetty tuollaista salaista lisäpöytäkirjaa olleen edes olemassa. Vasta joskus 1980-luvulla olin eräässä historiakonferenssissa, jossa eräs neuvostoliittolainen historioitsija myönsi salaisen lisäpöytäkirjan tosiasiaksi. Siitä tuli isoja lööppejä Suomenkin lehtiin.

Suomi siis taisteli talvisodassa diktaattoreita Stalinia ja Hitleriä vastaan, jatkosodassa Stalinia vastaan ja Lapin sodassa Hitleriä vastaan. Tuollaista tarinaa ei millään muulla Euroopan maalla ole. Ja kaiken huipuksi Suomi välttyi pääkaupunkinsa miehitykseltä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Meillä on taas käsillä merkittävä päivämäärä. Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit Molotv ja Ribbentrop allekirjoittivat 23.-24. elokuuta 1939 Moskovassa eräänlaisen "ystävyyssopimuksen". Sopimukseen sisältyi salainen lisäpöytäkirja, jossa diktaattorit Stalin ja Hitler jakoivat itäisen Eurooapn maat keskenään. Tuossa jaossa Suomi ja Baltian maat joutuivat Stalinille. Tämä salainen pöytäkirja oli talvisodan sekä Viron, Latvian ja Liettuan miehityksen ja neuvostotasavalloiksi joutumisen taustana.

Kremlissä ei vuosikymmeniin myönnetty tuollaista salaista lisäpöytäkirjaa olleen edes olemassa. Vasta joskus 1980-luvulla olin eräässä historiakonferenssissa, jossa eräs neuvostoliittolainen historioitsija myönsi salaisen lisäpöytäkirjan tosiasiaksi. Siitä tuli isoja lööppejä Suomenkin lehtiin.

Suomi siis taisteli talvisodassa diktaattoreita Stalinia ja Hitleriä vastaan, jatkosodassa Stalinia vastaan ja Lapin sodassa Hitleriä vastaan. Tuollaista tarinaa ei millään muulla Euroopan maalla ole. Ja kaiken huipuksi Suomi välttyi pääkaupunkinsa miehitykseltä.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset