*

TimoUotila1 Elämän tragikomediaa

Australia ja Suomi – kuin mansikka ja mustikka

  • Timo Uotila Australian Sydneyssä v. 1983.
    Timo Uotila Australian Sydneyssä v. 1983.
  • Maastopalon tuhoja Melbournessa tuhkakeskiviikkona 1983.
Kuva: Timo Uotila
    Maastopalon tuhoja Melbournessa tuhkakeskiviikkona 1983. Kuva: Timo Uotila

# Pariisin ilmastokokouksen jälkeen kaikkialla maailmassa – myös Suomessa ja Australiassa – on taas päivitelty ilmaston lämpenemistä. Australian paahtavassa helteessä ja joka suunnalla riehuvien metsäpalojen keskellä tuollainen viesti menee helposti perille.

   Sen sijaan tuntuu tönköltä päivitellä Suomen tulipalopakkasilla ilmaston lämpenemisestä. Minusta on lapsellista todistella ilmastonmuutoksen karmeutta kertomalla, että Pohjoisnavan jäät katoavat jääkarhuparkojen tassujen alta. Osaavathan jääkarhut uida.

   Luulisi siis, että ilmaston lämpenemisellä pelottelu menee paremmin perille Australiassa. Todellisuus näyttää päinvastaiselta.

   Valtamerten veden pinnan nousua on kauhisteltu kertomalla, että joku Nauru-saari jää veden alle tai että vesi nousee Helsingin Kauppatorille.

   Australiassa ei ole valtamerten laajenemisesta vaaraa, sillä Australia on maailman suurin saari, niin suuri, ettei sitä edes sanota saareksi vaan suorastaan mantereeksi.   

 

# Mitä sitten voisimme oppia Australian politiikasta? Meillä Suomessa kärsitään suhteellisen vaalitavan tuottamasta sirpalepuoluejärjestelmästä. Vaalit on nimetty ”pääministerivaaleiksi”. Hallituksen muodostamisen saa kontolleen se pikkupuolue, joka sattuu saamaan eduskuntaan eniten edustajia. Sitten muodostetaan vaikeiden hallitusneuvottelujen päätteeksi ”sekametelisoppahallitus” – puolueohjelmista ja äänestäjien toiveista viis.

   Suomeen onkin ehdotettu ns. blokkivaaleja, jolloin puolueet jo ennen vaaleja kertoisivat vaalien jälkeisistä hallituskoalitiosuunnitelmistaan. Näin äänestäjät saisivat jonkinlaista kuluttajansuojaa – ja Suomi vihdoinkin toimintakykyisen hallituksen Ruotsin ja Länsi-Euroopan demokratioiden malliin.

   Australiassa on brittiläismallinen enemmistövaalitapa, jossa kustakin vaalipiiristä valitaan vain yksi edustaja. Tällainen vaalijärjestelmä jättää melkein parlamentin ulkopuolelle puolueita, jotka saavat pitkälti toista kymmentä prosenttia valtakunnan äänistä eli yhtä paljon kuin Suomen ”pääpuolueet”. Siitä ovat esimerkkinä Australian Vihreät.

   Australian vaalitapa tuottaa heti kohta enemmistön työväenpuolueelle (Labor) tai pääomapuolueiden (Liberal/National Coalition) koalitiolle. Enemmistön saanut puolueryhmittymä saa yksinään muodostaa hallituksen. Ja pulinat pois.

   Monen mielestä tämä vie ojasta allikkoon. Tilannetta on yritetty helpottaa ns. preferenssiäänillä, joilla vaaliuurnilla voi kertoa, kenelle ääni menee, jos oma ehdokas ei pääse läpi. Preferenssiäänet voivat ratkaista, jos valtapuolueiden edustajat eivät saa vaalipiirin enemmistöä puolelleen.

   Joidenkin mielestä Australian ongelmana on se, että valta keskittyy kahdelle blokille. Keskisuuret puolueet eivät edes pääse parlamenttiin. Suomen ongelmana on päinvastoin se, että valtapuolueet puuttuvat kokonaan. On vain suurimmillaankin keskisuuria puolueita, jotka eivät osaa edes muodostaa blokkeja eurooppalaiseen malliin. On jämähdetty sekametelihallituskulttuuriin, joka ei ole mitään kulttuuria vaan ”kulttuuria”.

  

# Suomen ja Australian poliittinen järjestelmä ja käytäntö ovat niin erilaiset, ettemme edes ymmärrä toistemme ongelmia ellemme kääri hihoja ja ryhdy ottamaan selvää ja ihmettele.

   Meille Australian ystäville nämä ovat tuttuja ongelmia. Meikämies seurasi Australiassa jo vuoden 1983 parlamenttivaalit. Toimitin myös  Brisbanessa 1988-89 Finlandia News –lehteä.

   Sittemmin olen avustanut Suomesta käsin Australian valtion maailman suurinta monikulttuuriradiota nimeltä Sprecial Broadcasting Service (SBS) http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/
 ja jo v. 1926 perustettua Suomi Newspaperia.

Olin myös panemassa alulle Suomen Australia-seuratoimintaa v. 1984. http://suomi-australia.fi/?q=taxonomy/term/4    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Hyvä, että lämpenee. On niin peevelin kylmä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Iiskonmäki, #1.
Samoin ajattelen minäkin. Kannattaisi kertoa ympäristöaktivisteille, että lämpeneminen on tervetullutta täällä Suomessa. Kun ilmastonmuutosta vastaan kampanjoidaan, täällä Suomessa ei kannattaisi hiiskua mitään tuosta ilmaston lämpenemisestä. Se vain vie kampanjalta kärjen. Ei kannattaisi enää puhua "kärkihankkeesta"...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#3
Täälläkin on jo useat tehneet itsensä naurunalaisiksi vouhotuksellaan ilmaston lämpenemisellä.

Edes korkeakoulutus ei ole tuonut pahimmille löylynlyömille itsekritiikkiä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Iiskonmäki, #3.
Ilmastonmuutos on menossa. Se taitaa olla alan tiedemiesten kanta. Mutta ilmaston lämpenemisen vahingollisuudesta ei täällä Suomessa kannattaisi pitää meteliä - ainakaan näillä keleillä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset