TimoUotila1 Elämän tragikomediaa

Diktaattori Hector valitsi ”vuoden parhaan kirjan”

  • Kirjallisuustoimittajat Suvi Ahola ja Seppo Puttonen Tapanilan kirjastossa.
Kuva: Timo Uotila
    Kirjallisuustoimittajat Suvi Ahola ja Seppo Puttonen Tapanilan kirjastossa. Kuva: Timo Uotila
  • Suvi Aholan Finlandia-ehdokaskirjojen esittely veti Tapanilan kirjaston täyteen kuulijoita.
Kuva: Timo Uotila
    Suvi Aholan Finlandia-ehdokaskirjojen esittely veti Tapanilan kirjaston täyteen kuulijoita. Kuva: Timo Uotila

# Taitoluistelun tuomaripelistä kiistellään usein. Siellä pitää ratkaista, kuka tekee määrätyt liikkeet ja liikesarjat parhaiten. Siltikin kysellään jälkikäteen, menivätkö palkinnot oikeaan osoitteeseen.

   Vielä paljon ongelmallisempaa on panna romaaneja paremmuusjärjestykseen. Noissa teoksissa jokaisella kirjailijalla on omat liikesarjansa. Jokainen romaani liikkuu omissa maisemissaan ja omassa ajassaan. Tuollaisten teosten arviointi on vielä monin verroin ongelmallisempaa kuin kaunoluistelijoiden rankkaus.

   Kuitenkin kirjallisuuspalkintoja jaetaan. Tunnetuin on kansainvälinen Nobel-palkinto. Meillä Suomessa on jo yli 30 vuotta jaettu Finlandia-palkintoja. Torstaina 26.11.2015 jaetaan taas yksi. Samassa tilaisuudessa saavat myös Tieto-Finlandin ja Finlandia Juniorin voittajat palkintonsa.

 

# En todellakaan kadehdi Hectoria eli Heikki Harmaa, joka joutuu valitsemaan kuudesta eri tavalla mainiosta romaanista sen kaikkein parhaan. Hänen tehtävänsä on kerta kaikkiaan mahdoton. Kirjallisuuspalkinnon voittajan valinta pitäisi antaa asiantuntijaraadin tehtäväksi eikä satunnaisen diktaattorin käsiin.

   Melkoisen mahdottomassa tilanteessa on ollut myös kolmen hengen toimikunta, joka on valinnut nämä kuusi kirjaa. Valintalautakunnan puheenjohtaja on filosofian tohtori Iris Schwanck ja jäsenet vapaa toimittaja Ilkka Pernu ja kirjakauppias Katri Tuominen. He ovat lukeneet seitsemisenkymmentä romaania ja yrittäneet valita niiden joukosta nuo kuusi parasta.

   Entä sitten kustannustoimittajat, joiden arvioitaviksi saapuu esikoiskirjailijan romaani harva se päivä? Heidän tehtävänsä on suorastaan mahdoton. Ei heillä ole aikaa eikä harrastusta tutustua kunnolla noihin teoksiin. Mutta joitakin niistä pitäisi valita julkaistaviksi.

   Omakustanteiden joukossa on nykyään aivan loistavia teoksia. Kirjojen tekeminen ei ole enää kaupallisten kustantajien yksinoikeutena. Mitenkähän moni omakustanne pääsee mukaan Finlandia-palkintoruljanssiin?

   Poliittisen kähminnän paljastaminen on demokratioissa politiikan toimittajien jalona tehtävänä. Kirjallisuuden alalla kaupallisten ja vähemmän kaupallisten kustantajien toiminnan tuomareita ovat kulttuuritoimittajat ja kirjallisuuskriitikot. Suurimpien tiedotusvälineiden kirjallisuusarviot vaikuttavat jopa ratkaisevasti siihen, mihin teoksiin kirjallisuuden ystävät päättävät tarttua.

   Meillä tavallisilla kansalaisilla ei ole näinä hektisinä aikoina mahdollisuutta kahlata läpi kaikkia kirjoja. Siksi olemme kiitollisia, kun saamme tutustua ”esilukijoidemme” arvioihin.

 

# Helsingin Tapanilan kirjastossa oli tunnelmaa 23.11., kun Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola esitteli tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat. Tapanilan asukkaat eli mosalaiset ovat romaanitaiteen ystäviä. Siitä todisti täysi sali kiinnostuneita kuulijoita. Onneksi takahuoneista löytyi lisää tuoleja.

   Suvi Aholalle nyt tarjolla oleva kuuden kirjan lista oli yllättävä. Sieltä puuttuu monta hänen suosikkiaan, vaikkapa Heidi Köngäs, Aki Ollikainen ja Asko Sahlberg. Saimme mainiot esittelyt ja arviot ehdokaskirjoista. Mikäli ymmärsin, Suvi Ahola asettaisi ykköseksi Laura Lindstedtin teoksen Oneiron. Minulla on tuo kirja yöpöydälläni. Se ei ole todellakaan mikään helppo ”lukuromaani”. Kehottaisin aloittamaan lopusta, jossa on sisällys- ja lähdeluettelot. Kauno- ja tietokirjallisuuden raja on alkanut hämärtyä.

   Paikalla oli myös Mosan toinen näkyvä kirjallisuustoimittaja, Ylen Seppo Puttonen, joka on nostanut puheenaiheeksi Panu Rajalan I. K. Inhan elämästä kertovan romaanin lukuisat lainaukset, joita ei ole ilmoitettu Inhan kirjoista kopioiduiksi.

   Ja näistä Hector sitten valitsee Finlandia-palkinnon voittajan: Finlandia-palkintoehdokkaat 2015:

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (Gummerus)

Kari Hotakainen: Henkireikä (Siltala)

Pertti Lassila: Armain aika (Teos)

Laura Lindstedt: Oneiron. Fantasia kuoleman jälkeisistä sekunneista (Teos)

Markku Pääskynen: Sielut (Tammi)

Panu Rajala: Intoilija (WSOY)

 

 

P.S.

Kuuden Finlandia-ehdokkaan joukkoon olisi minusta sopinut mainiosti myös Jorma Vakkurin esseerunoelma … mielin kielin mielin … Se pohdiskelee runoutta ja sen evoluutiota alkaen puolentoista miljoonan vuoden takaa ja päättyen puolentoista miljoonan vuoden päähän nykyhetkestä.  Voi kyllä kysyä, onko tuo hyvin henkevä ja syvällinen teos runoelma vai peräti tietokirja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Nyt se diktaattori Hector on puhunut. Hän valitsi Laura Lindstedtin.
Ja Laura Lindstedt on puhunut. Se oli järeä puhe, jossa oli kovaa viestiä myös SSS-hallitukselle.

Odotamme vuoropuhelua.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Hyviä kirjoja kaikki kuusi. Muttta kerrotakoon, että nykyään Finlandia-palkinto annetaan romaanille, eli esseekokoelma tai runoelma ei voisi olla ehdolla. Säännöt siis ovat muuttuneet vuosien saatossa, runoja ja esseitä on kyllä menneisyydessä palkittu. Ja tietokirja voi tietenkin olla Tieto-Finlandia -ehdokkaana.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Niklas Herlin, #2.
On aivan totta, että kyseessä on nimenomaan romaanikilpailu. Esseet ja runoelmat ovat toista kategoriaa. Siitä syystä monta hyvää kirjaa jää tämän kilpailun ulkopuolelle. Toisinaan teokset jäävät ns. harmaalle alueelle eli ovat jonkinlaista faktafiktiota tai fiktiofaktaa.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Saattaa olla vaikka kuinka hyvä kirja tämä Lindsedtin, en ole vielä lukenut. Mutta se että kirjailija puheessaan keskittyi vahvasti päivänpolitiikkaan oli minulle yllätys, en osaa yksilöidä miksi mutta en pitänyt. Kaunosieluisuudessani tovoin ja odotin että puhe olisi liikkunut kaunokirjallisuuden maailmoissa.
Tokihan kirjailijat pohdiskelevat yhteiskunnallisia asioita, ehkä keskimäärin enemmän kuin moni muu mutta mieleeni nousi ajatud että mitä jos vaikka suomalainen moukarinheittäjä voittaisi kultamitallin, päsisi YLE urheilun haastatteluun ja alkaisi paasata syvällä rintaäänellä hallituksen onnistumisista tai sitten epäonnistumisista puoluekantansa mukaisesti.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Matti Säisä, #4.
Olen samaa mieltä, että Laura Lindstedtin kiitospuhe oli varsin erikoinen ja erilainen. Siinähän kyllä puhuttiin tämän hänen kirjansa teemoista. Mutta kirjailijalla oli suuri tarve sanoa käsityksensä myös maan tilanteesta.

Laura Lindstedt on kirjailija mutta hän on myös tieteen tekijä, joka on valmistellut tätä romaania kahdeksan vuotta. Hän varmaan tuntee lähipiirissään murhetta yliopistoihin kohdistetuista suurista leikkauksista ja irtisanomisista.

Kiitospuheessaan hän lausui tunnustuksen sanoja kollegoilleen ja tutuilleen. Mutta maamme SSS-hallitus sai kuulla kunniansa. Se on harjoittanut uusliberalistista politiikkaa. Tieteen ohella köyhät ovat saaneet tyytyä niihin murusiin, jotka ovat putoilleet pöydältä. Suomi kulkee tätä menoa kohti luokkayhteiskuntaa. Noin Laura Lindstedt sanoi.
Näen hänessä samaa eetosta kuin Minna Canthissa.

Se oli varsin poikkeuksellinen puhe tällaisessa yhteydessä. Hallituksen ässät joutuvat miettimään, mitä siihen vastaavat – vai onko viisainta vaieta ja toivoa, että tuollainen kiusallinen ja liiankin osuva kritiikki unohtuu.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Hallituksemme SSS:t tuskin pysähtyvät kirjailija Laura Lindstedtin arvioihin. Heidän tavoitehakuisuutensa lienee toisaalla.

Sen sijaan, olen vakuuttunut, että kulttuuripiireistä lähtevä mielenilmaisu on alku uudenlaisen arvomaailman heräämiselle kansakunnassamme.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #8

Mirjam Parant, #8.
Hallitus tosiaankin ilmeisesti yrittää unohtaa Laura Lindstedtin kritiikin. Mutta toivon minäkin, että kulttuuripiirit heräisivät uuteen aktiivisuuteen. Nyt ei ole vaikenemisen aika.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Puheesta tuli mieleen 70-luvun stallareiden retoriikka. Sosialismillako selvitään globaalissa kilpailussa?

Kestävyysvaje aiheutuu sosiaali- ja terveysmenoihin liittyvistä tulonsiirroista rahvaalle kansalle. Jota vajetta ei paikata, vaikka ne "herrat" ja suuryritykset verotettaisiin kuiviin.

Hyvin tuntuu ne muruset pöydältä kelpaavan, apurahataitelijallekin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jukka Konttinen, #9.
Ei tässä kaivata mitään vanhanaikaista ja epädemokraattista "sosialismia" vaan reilumpaa ja oikeudenmukaisempaa taakanjakoa. Kannattaisi vilkaista vaikkapa Ruotsin tilannetta.

Asiaa auttaisi huomattavasti, jos ökyfirmat eivät piilottaisi voittojaan veroparatiiseihin. Mutta ministeri Stubb yrittää ajaa hallintarekisterilakia läpi kuin käärmettä pyssyyn vääristellen asiantuntijoiden raportit, niin kuin hänen oli tänään pakko myöntää.

Kyllä köyhienkin pitää elää vaikkapa pöydältä tippuvilla murusilla. Tämä yhteiskunta on vain yhä edelleen niin epäoikeudenmukainen. Siksi on vaadittava reiluutta ja oikeudenmukaisuutta niin kuin Laura Lindstedt.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tässä maailman tilanteessa kilpailu on mieletöntä. Tarvitaan globaalia yhteistyötä ja työnjakoa.
Onneksi sentään jotkut voivat tehdä tiedettä ja taidetta apurahan turvin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Koska parhaimman kirjan valitseminen asiantuntijaraadiltakin olisi mahdoton tehtävä,minusta on hyvää että sen valitsee joku kulttuuripersoona oman mieltymyksensä mukaan asiantuntijoiden valitsemasta parhaimmistosta.
Se korostaa valinnan subjektiivisuutta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Margareta Blåfield, #6.
On hyvä, että asiantuntijat valitsevat kuusi kirjaa. Miksi he eivät voisi valita vielä niistä kuudesta mielestään parhaan?

Kulttuuripersoonat ovat aina subjektiivisia. Siksi olisi ehkä parempi, että valinnan tekisi usea kulttuuripersoona yhdessä. Niin kai Nobel-voittajakin valitaan?

Mutta tärkeintä on, että nuo kuusi kirjaa ovat kaikki palkinnon arvoisia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ratkaisu on huomattavasti helpompi jos on vain yksi valitsija. Nimenomaan sillä subjektiivisuudella halutaan kai korostaa, että kaikki ehdokkaat ovat palkitsemisen arvoisia.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Olen iloinen Laura Lindstedtin puheesta. On mahtavaa, että kirjailija, erityisesti yhteiskunnallisesti palkittuna, puuttuu aikamme epäkohtiin. On selvää, että jonkun kulttuurihenkilön on otettava kantaa. Olisi outoa, että jokainen vaikenisi.

Elämme aikaa, joka on yhteiskunnallisen murroksen virstanpylväs. Häpeäsin, jos yksikään kansallisen yhtenäisyytemme puolustaja ei rohkenisi vääntää puukkoa hymistelyn ilmapiiriin - saati nimellisten henkilöiden tekemisiin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Mirjam Parant, #7.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Nyt on jo vaiettu liian pitkään. On aika nostaa ääntä reiluuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Talousökyilijät hanslankareineen ovat saaneet mellastaa liian pitkään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minustakin tämä oli rohkea ja tarpeellinen kannanotto. On kauhistuttava millä vauhdilla reaktiivinen markkinaliberalismi (kts. Stubbin haastattelu ykkösaamussa) on jyräämässä sivistyksen ja hyvinvoinnin. Postin palkanalennusvaatimukset, pakkolait ja leikkaukset "kilpailukyvyn" nimissä ovat pöyristyttäviä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Margareta Blåfield, #15.
Tilanne on todella huolestuttava. Stubbin haastattelussa kävi kyllä ilmi, että ministeri oli johtanut kansaa ja eduskuntaa harhaan yrittäessään ajaa veroparatiisien etua kuin käärmettä pyssyyn hallintarekisterilakiehdotuksen avulla. Stubb on hankalassa tilanteessa. Toivottavasti tämä merkitsee käännettä oikeudenmukaisuuden suuntaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Stubb moittii "muutosvastarintaa" ja sanoi että kun maailma muuttuu nopeasti yhteiskunnan on reagoitava. Siitä minulle tuli mieleen "reaktiivinen markkinaliberalismi" jossa yhteiskunta mukautuu hasarditalouden ennakoimattomiin muutoksiin. Omasta mielestäni pitäisi olla päinvastoin; kestävät arvot pitäisi ohjata taloutta.
Stubbin käyttämä terminologia on myös sekopäistä, eihän palkkamäärät ja BKT ole mitään "rakenteita".

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #17

Margareta Blåfield, #17.
Olen samaa mieltä. Olemme saaneet vuodesta 2007 mukautua banksterien metkuihin, maksaa pankkien riskitappioita ja tyytyä minimaalisiin tai peräti negatiivisiin palkkojen indeksikorotuksiin. Jne. Jne.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Valtiovarainministeri Alexander Stubb (Kok.) on antanut tarkoituksellisesti väärää tietoa eduskunnalle hallintarekisteriasiassa. Hän myöntää virheensä mutta ei suostu eroamaan.
Tällainen ministerien kouristuksenomainen omien "saavutettujen etujen" puolustelu on ikävä kyllä tyypillistä suomalista poliittista "kulttuuria".
Anneli Jäätteenmäki joutui lähtemään paljon lievemmässä tilanteessa. Hänet pudotti lähinnä hallituskumppani demarien kanta. Nyt perussuomalaisilla olisi samanlainen ratkaisun paikka. Saapa nähdä, onko heillä selkärankaa.
Sipilällä sitä ei ainakaan ole. Hänhän ilmoitti, että Stubbilla on hänen "täydellinen luottamuksensa".
Mutta niinpä Sipilä kertoi hiljattain "luottavana täydellisesi" myös ministereihin Anne Berneriin ja Lenita Toivakkaan, joita arvosteltiin veroparatiisikytköksistä.
Veroparatiiseista tässäkin on kysymys. Stubb on lobbaillut veroparatiisien hyväksi ja antanut siinä tarkoituksessa väärää tietoa eduskunnalle ja Suomen kansalle.
Miten pirullisen oikeassa Finlandia-palkittu kirjailija Laura Lindstedt olikaan puhuessaan palkinnon saatuaan Suomen veroparatiisikytköksistä!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset