TimoUotila1 Elämän tragikomediaa

Onko rasismia vertailla rotuja sentein ja sekunnein?

# Nykyisessä keskusteluilmapiirissä on suorastaan luvatonta vertailla rotuja. Siltä ainakin monesti tuntuu. Jos tekee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, saa helposti rasistin leiman otsaansa.

   Suomen Kuvalehti 35/2015 rohkeni kuitenkin ottaa mielipidetutkimuksen kohteeksi maahanmuuton ja rasismin erilaisissa olomuodoissaan. Aivan aiheellisesti mielipidetutkimuksen pohjalta on keskusteltu intohimoisesti. Tässä keskustelussa on pohdittu ja sivuttu monia oleellisia kysymyksiä.

   Jo heti rodun käsite on ongelmallinen. Eläinlajeista voidaan puhua varsin vankalta pohjalta mutta rotujen erottelussa joudutaan piirtämään viivoja veden päälle.

   Vielä yksi ongelma on muuttuva kielenkäyttö. Nykyään ei ole korrektia puhua neekereistä tai mustalaisista mutta vielä 1970-luvulla se oli täysin asiallista. Seikan voi tarkistaa vaikkapa lukemalla tuon ajan lehtiä tai kuuntelemalla arkistosta vanhoja radioäänityksiä.

   Tänään ei ole korrektia puhua vallankaan eri ”rotujen” paremmuudesta. Mutta juuri näinä päivinä tuota ”paremmuutta” on mitattu senteissä ja sekunneissa Pekingissä yleisurheilun MM-kisoissa. Siellä afrikkalaistaustaiset voittivat melkein kaikki juoksut ja vielä keihäänheiton Tero Pitkämäen nenän edestä. Mitä Pekingin tuloksesta sanoisivat oman aikansa rotukäsitysten pohjalta Paavo Nurmi ja Matti Järvinen, jos voisimme vielä kysyä heiltä?

   Mielipidetutkimuksen mukaan maahanmuuttajiin suhtaudutaan myönteisimmin siellä, missä heitä on eniten, eli pääkaupunkiseudun kaupungeissa sekä Turussa ja Tampereella. Miksi sitten Espoosta ja Vantaalta ei tahdo löytyä tilaa Välimeren pakolaisille?

   Luultavasti Helsingissä maahanmuuttajiin suhtaudutaan myönteisimmin siellä, missä heitä asuu vähiten, eli Kaivopuistossa. Kielteisimmin heihin varmaan suhtaudutaan siellä, missä heitä on eniten eli eräissä itäisissä kaupunginosissa. Kyseessä ei kuulemma ole kuitenkaan ”rasismi” vaan ns. NIMBY-ilmiö eli ”ei minun takapihalleni”. Asuntojemme hinnatkin romahtavat…

   Saako näistä edes keskustella? Entä onko lupa julistaa ihmisiä salakuljettavien loistavan elinkeinon ”ansaintalogiikka” tarkkaan kontrolliin – tai ainakin reippaille veroille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Eihän MM-Pekingissä sentään rotujen paremmuudesta kisailtu. Ihminen vastaan ihminen siellä mentiin. Kansallinen tausta noissa karkeloissa nousee toki tärkeään rooliin.

Niin, niitä rotuja ei vissiin enää ole. Olen aiemmin ajatellut, että semmonen persevä vartalotyyppi on menevää laatua. Se sellainen, jota tietyissä afrikkalaisperäisissä ro... no, genotyypeissä (?) näyttää esiintyvän eniten. Enää en ole aivan varma asiasta. Kyse voi olla pelkästään doping-riskien ottamisesta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Mikael Jaakkola, #1.
Pekingin MM-kisoissa ei tietenkään kilpailtu rotujen kesken. Mutta vaikkapa juoksulajien voittajista voidaan helposti sanoa, minkä "rotujen" edustajia he ovat. Aikaisemmin luultiin, että suomalainen "rotu" on erikoisen hyvä pitkien matkojen juoksuissa. Mutta nyt itäafrikkalaiset ovat romuttaneet tuon "totuuden".

Olisikohan rasistista järjestää älykkyyskilpailuja eri "rotujen" välillä?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Samaa kaikki ihmiset ovat. Uskon että kaikissa urheilujajeissa ja henkisissäkin ominaisuuksista ratkaiseen ennenpitkää geneettinen vaihtelu. En osaa sitä oikein selittää mutta kerron kuvannollisesti:

Afrikasta lähti yksi geenityyppi pohjoiseen, asutti Euroopan ja Aasian. Siellä syntui tuhat uutta variaatiota geeneihin.

Afrikkaan jäi tuhat geneettistä tyyppiä. Niistä jokaisesta tuli tuhat uutta tyyppiä. Täten Afrikassa on miljoona ja pohjoisessa vain tuhat geenityyppiä. Yhdessä Afrikkalaisessa kylässä voi olla enemmän vaihtelua kuin Euroopassa kaikkiaan.

Eli on odotettavissa että Afrikasta tulee esiin kaikilla aloilla parempia tyyppejä!

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Afrikkalaisten keskinäiset erot vaikuttavat todellakin suurilta, ainakin jos ajatellaan itä- ja länsiafrikkalaisten menestystä pika- ja kestävyysmatkoilla. Ne, joiden juuret ovat Länsi-Afrikassa, kuten jamaikalaiset ja USA:n tummapintaiset, ovat toistaiseksi pärjänneet yksinomaan pikamatkoilla, itäafrikkalaiset – kuten kenialaiset, etiopialaiset, somalit – taas pitkillä matkoilla. Poikkeuksina viiime kisoissa kenialainen voittaja 400 m:n aidoissa. Aiemmilta vuosilta tulee mieleeni Kenian olympiavoitto 1972 4 x 400 m:llä sekä samoissa kisoissa ugandalainen John Akii-bua 400 m:n aidoissa. Mutta 400m vaatii tietysti jo kestävyyttäkin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset